Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Mutta tuskin olimme kulkeneet paria sataa askelta, kun Juho uudelleen pysähtyi ja valitti, ettei hän jaksanut pitää silmiään auki. Täytyi siis pysähtyä ja Juho paneutui taas pitkälleen jäälle. Mutta pakkanen kiihtyi yhtä mittaa ja minun täytyi herättää toverini.
Illan tullen oli tuuli laantunut, ja sitten oli alkanut sataa lunta. Sitä satoi raskaasti, pitkäänsä ja suurissa hahtuvissa, muistan minä; ja maa peittyi siihen paksulta. Pyöräin ja ihmisjalkojen kopina oli niin hiljentynyt, kuin olisi höyheniä yhtä paksulta kaduille levitetty. Lyhyin matkani kotiin ja tietysti semmoisena iltana valitsin lyhyimmän matkan kävi Saint Martins' Lane'n kautta.
Noin kaksi tai kolme sataa henkilöä oli kokoontunut näihin huoneisin, joita tuskin voi eroittaa, kun ensiksi tuli alas kirkkaasta päivänvalosta: mutta vähitellen silmät tottuivat himmeään ja sumeaan ilmaan, ja Alroy näki viimeisessä ja valoisimmassa huoneessa korkean seeterisen kylkikammion, liiton-arkin vertauskuvan, jossa pidettiin pyhät astiat ja pyhitetty lain kopia.
Jo kaukaisia aikoja takaperin huomattiin tämä, ja niin luemme esimerkiksi eräässä kertomuksessa jo toista sataa vuotta takaperin eräästä Saksalaisesta merikapteenista, jolla satunnaisesti oli joitakuita Suomalaisia laivamiehiä laivassaan: "Ihmeteltävä on näiden Suomalaisten lujuus; mutta vielä ihmeteltävämpi on se alituinen ja syvä rakkaus, joka heissä elää kylmää, pohjoista kotimaatansa kohtaan.
Joulu-yönä yksinään paleltui neljä sataa miestä; moni menetti jalkansa ja kätensä. Hevoset kuolivat; ihmiset olivat sairaina ja näöltään kuin varjot. Mutta kaupungissa oli hätä vieläkin suurempi. Herttua tuon tiesi; siitä hänen yksipäisyytensä.
Kaksi puna-poskipäätä, Kaksi käsivartta, jotka Usein kaulassani riippui, Kaksi sulo-silmää, jotka Itkivät, kun heidät myötiin." Oudosti hän puhui noita; Mutta Wolmar vastaileepi: "Orjattaria on mulla Maallain varsin toista sataa. Niistä valitse, mun veljein, Muutama tai useimpia, Että velkani mä sulle Sitten saisin maksetuksi.
"Jollei vesisadetta tule, sataa rakeita, jotka tuhoavat kaupungin ympärillä kaiken kasvullisuuden, mitä vihollisen ratsut eivät ole tallanneet." "Sanotko sinä keisarimme sotajoukkoja vihollisiksi", kuiskasi hänen poikansa, innokas roomalaismielinen. Hän sanoi sanottavansa hyvin hiljaa. Sillä kulman takaa tuli juuri esille goottilainen vahtijoukko.
Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja kah kummaa! kaksi jänestä oli tarttunut yhteen lankaan. "Empä tuota kummaa vielä ole nähnyt, vaik'oon saanut monta sataa jänestä", ihmetteli Lassi. "Mutta lisäsanat, eikö isä muista!" "Mitkä lisäsanat?" kuului Ollin ääni. "Kyllähän sanat auttavat, sen kyllä tietää jokainen pyytömies", säesti Lassi.
"Maksaa vaan paljon rahaa, herra, ja on turhaa tuhlaamista sekin," vastasi vouti jotenkin ivallisesti. "Mutta te olette rikas, mitä se teitä vahingoittaa, jos heitättekin pari sataa tukaattia samaan juopaan, joka jo ennen on tuhansia niellyt." "Katsotaan, varrotaan, Nikolao. Ole nyt puhumatta siitä! Mitä uutisia muuten kuuluu?" sanoi herra Vanderstraten vähän närkästyneenä.
"Näinä päivinä lankeaa eräs vähäinen laina maksettavakseni, ja minä olen aina sangen tarkka suorittamaan semmoisia asioita. Nyt kuitenkin puuttuu vielä vähän tuohon summaan noin pari sataa markkaa ja minä toivon ett'ette ole vastaan kun nyt pyydän teitä piirtämään takaussitoumuksenne tähän vähäiseen lappuun". Kokka veti velkakirjan esille. Timo Tarkkasen kasvot kävivät tavallista tylymmiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät