Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
NEITI SALMELA. Herra Hurmerinta! HURMERINTA. Minä tahdon saada sanotuksi, että minä teitä rakastan. NEITI SALMELA. Ajatelkaa, missä olemme, ajatelkaa toki! HURMERINTA. Vastatkaa minulle ratkaiseva sana, yksi ainoa sana. Minä en tahdo jäädä epätietoon. NEITI SALMELA. Nyt ei ei ei. Ei nyt. Sitten kun tulette minua saattamaan. HILLERI nauraa. HURMERINTA. Se oli vain joku tuolla ulkona.
Eihän minua tarvitse kursailla. Sitä paitsihan pitää minunkin mennä ulos ostoksille, niin ettei SALMELA. No hyvä, sehän sopii mainiosti! Me teemme seuraa kaikki kolme tässä kauniissa ilmassa. Ovatko neidit valmiit, niin SELMA. Ei, ensin juodaan kuppi kahvia. Menen sanomaan että tuovat sisään ja sill'aikaa te, hra Salmela, voitte pistäytyä Abbea katsomassa.
Toiset kääntyivät kirkonkulmasta oikeaan; antoivat heidän mennä ja kulkivat kahden Etelävuorikatua suoraan ylös. Hiljaisina he taaskin astuivat; Salmela mietti, kuinka hän puheensa asettaisi. Siellä hän perillä vasta alkaisi, ei se näin kadulla käynyt. Pumpputorin varrella leikitteli joukko lapsia, paljasjalkaisia, ryysyisiä, mutta vilkkaita ja iloisia. He kirkuivat ja juoksivat.
Ensimäinen luuli minua vahtimestariksi ja antoi minulle ison pakan papereita vietäväksi senaattiin, toinen luuli minua suutariksi ja kolmannen luona tuli rouva minua vastaan etehisessä ja luuli minua piian serkuksi ja rupesi minua haukkumaan tiesi mistä. Kekkonen. Miller. Albert. Viivi. Selma. Salmela. MILLER. Mikä asia? KEKKONEN. Terveisiä maalta!
NEITI SALMELA. Minä näin teidät eräässä iltamassa, jossa lausuitte muutaman erittäin kauniin runonne. HURMERINTA. Minä näin teidät Suomalaisessa teatterissa eräänä iltana, kun näyteltiin mikä se nyt olikaan? NEITI SALMELA. »Ei lempi leikin vuoksi.» HURMERINTA. Niinhän se taisi olla. Meidät sitten esiteltiin lämpiössä. NEITI SALMELA. Kolmas kerta. HURMERINTA. Mitä kolmas kerta?
Enhän voi tulla sinne! Tule sinä tänne. Ja joudu, minulla on niin paljon puhuttavaa! Mitä nyt niin paljon ja sellaisella äänellä? Kuule! HURMERINTA. Mitä? NEITI SALMELA. Etkö kuule naurua? HURMERINTA. Kuulen, ja olen kuunnellut jo kauan. Mitä se on? NEITI SALMELA. Lukevat »Kauppaneuvoksen härkää»! HURMERINTA. Sitä lukevat? NEITI SALMELA. Niin, nyt vasta!
Mutta ei hän sitä tarkempaan huolinut ajatella, eikä jäljestäpäin enempää muistella, sillä epäselvästi hän pelkäsi sen takana piileilevän jotain rumaa, ja hän tahtoi rakastetussaan nähdä vaan hyvää, kaunista ja ylevää. Kauan aikaa he istuivat siellä ylhäällä kallioilla. Hanna jo monta kertaa oli tahtonut pois, mutta Salmela ei ottanut sitä korviinsa.
En tahtonut uskoa silmiäni astuessani saliin ja näihin huoneisiin. NEITI SALMELA. Kuningas. HURMERINTA. Ja minä jouduin ihan haltioihini! NEITI SALMELA. Sen kuuli puheistanne. HURMERINTA. Mutta siinä kuitenkin kaikitenkin oli ja on osa teilläkin. NEITI SALMELA. Sittenkin? HURMERINTA. Muistatteko, missä näimme toisemme ensi kerran?
HURMERINTA. Täytyi? NEITI SALMELA. Sain eräänä päivänä isältäni Helsinkiin kirjeen, jossa isä kirjoitti asiainsa tilasta. HURMERINTA. Ovatko ne huonot? NEITI SALMELA. Ovat olleet. Mutta nyt on isällä työpaikka, jossa hän tulee toimeen hiljalleen ja viihtyy hyvin. Ja minulla on toimi täällä, setäni konttorissa. HURMERINTA. Minä en ymmärrä! NEITI SALMELA. Kunhan selitän.
HILLERI. Viitsittekö vaivautua vähän lähemmäksi, ettei tarvitse niin äänekkäästi puhua? NEITI SALMELA. Mielelläni. Olette valmis lähtemään, toivotte suuria aikaansaavanne ja mahdollisesti saattekin. NEITI SALMELA. Minä saan, minä tunnen sen varmasti. HILLERI. Te aiotte saada perustetuksi uuden lehden, eikö niin? NEITI SALMELA. Niin. Ja se ei pitäisi olla mikään vaikeus.
Päivän Sana
Muut Etsivät