Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Niinpä vuoropuhelukin on haihattelevaa. Näytelmän loppu taas, missä Hilleri ja nti Salmela lähentyvät toisiaan, on vastoin näytelmän hallitsevaa sävyä otettu totisesti; molemmat henkilöhahmot vaipuvat siinä hentomielisemmälle tasolle.
No nyökäyttäkää tahi pudistakaa päätänne, Hilleri! HILLERI. Kuka ensin panee liikkeelle? NEITI SALMELA. Ei tietysti kukaan, jos ei kukaan yritä. Mutta minä aion yrittää. Nimittäkää minulle muutamia valituimpia. Minkälainen mies on tohtori? HILLERI. Hyvä. NEITI SALMELA. Ketä muita? HILLERI. Kysykää häneltä. NEITI SALMELA. No hyvä. Nyt minä olen valmis!
Niin teille kuin asialle, jota ajoitte, oli parasta, että näin kävi. Uskokaa minua. NEITI SALMELA. Minä uskon, sillä minä itse nyt tunnen ja tiedän. Mutta mikä kauhea pettymys! HILLERI. Sanoitte, ettei pettymys teitä pelota. NEITI SALMELA. En ymmärtänyt teitä. En luullut teidän tätä tarkoittavan. HILLERI. Ettekä olisi uskonut, jos minä olisin sanonut teille, että hän on ainoastaan ruutukuningas.
NEITI SALMELA. Jos niin käsitätte, pyydän anteeksi. HURMERINTA. Kaikessa tapauksessa tuntuu teissä nyt jotakin kylmää ja katkeraa. Aivan toinen olitte ennen. Olitte aina kuin lämmin, virkeä kevättuuli. Aina innostunut ja innostuttava.
NEITI SALMELA. Sinä heitä innostutat hyvään ja kauniiseen, autat hyviä kohoamaan, pahoja parantumaan, sinä heitä Minun lämmin, virkeä kevättuuleni! Käsiesi haju vaivaa minua, minä en voi sille mitään! HURMERINTA. Tjaa! Pane kätesi selkäsi taakse. No? NEITI SALMELA. Minä suutelen sinua.
HILLERI. Tietysti, tietysti, herra tirehtööri kirjoittaa. Minun on vaikea puhua! Tämä riemu on tuskallista. Armas! Sinun itsesi olisi pitänyt olla näkemässä ja kuulemassa. Niin on kuin kaikki purot ja joet olisivat tulvillaan ja ilma täynnä keväistä kohinaa. HURMERINTA. Sinun innostuksesi aina on ylenmääräistä, rajatonta. NEITI SALMELA. Ei ole.
Siihen tapaan Salmela äänteli ja Hanna oli onnellinen hänen rinnallaan taas, luotti ja turvasi häneen eikä muistanut enää lainkaan tuota kummallista tuskaa, joka äsken metsässä oli häntä tavannut. Tulliportin edessä oli joukko lehmiä, ruskeita toiset, toiset kirjavia.
Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sedälle kirjeen, jossa selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja antaisin hänen toimekseen selvittää asiat poliisin kanssa. Taivas, en pääse minnekään enää! Tuossa se poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän vartioitsee minua ja minä olen hukassa! Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert. Käytöksenne on molemmin puolin ollut kevytmielistä.
NEITI SALMELA. Mutta väärinhän oikeastaan on tuomita niin ankarasti, kun ei tunne ihmistä tarkemmin. Hänellä voi olla joitakin suuria puolia, jotka olisivat ainakin joksikin hyvitykseksi. Minä uskon! Viidensadan markan shekki sinulle! Minkä vuoksi rutistettu? HURMERINTA. Se on soma juttu. Minä luulin häntä suorastaan vähämieliseksi ja laskin pilaa, kun hän tarjosi rahallista apuaan.
Mutta Abbe, ajatteleppas, ajatteleppas jos Viivi sill'aikaa on tullut kaupunkiin ja minä vaan istun täällä aivan rauhallisesti! Sehän olisi kaunista! SALMELA. Kuka tuo Viivi on? SELMA. Hän on meidän serkkumme maalta ja hän kirjoitti minulle toissa päivänä että hän tulee meille tänään tahi huomenna. SALMELA. Tuleeko hän viipymään kauan? SELMA. Ainoastaan muutamia päiviä.
Päivän Sana
Muut Etsivät