Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Rakastatteko minua, tahdotteko tulla omakseni, tahdotteko jakaa kanssani elämän surut ja ilot, olla minulle uskollinen kuolemaan saakka?» »Tahdon», kuului Hannan huulilta niin hiljaa, että sen silmä oivalsi paremmin kuin korva. Salmela veti hänet luokseen ja Hanna salli sen tapahtua.
HURMERINTA. Eihän minua täällä ole kukaan muu tuntenut kuin te, ei ainoakaan sielu. NEITI SALMELA. Hyvä herra Hurmerinta, minulla ei ole tähän teitä hämmästyttävään kunnianosoitukseen mitään muuta osaa kuin vähäpätöinen läsnäoloni. Vaikka keväästä asti olen paikkakunnalla ollut, olen täällä aivan outo kaikille. Minä en olisi voinut mitään vaikuttaa, jos olisin tahtonutkin.
Sydämessään hän toivoi, että äiti taas lähtisi ja jättäisi heidät kahden Olgan kanssa, sillä äidin kuullen he eivät voisi näin vapaasti puhua. Sitä toivoa seurasi kuitenkin tunnon vaivat ja hän keksi heti sanoa jotain ystävällistä äidille. Uuden vuoden päivänä pantiin todella rekiretket toimeen. Herra Salmela oli pyytänyt Hannaa.
HURMERINTA. Mitä? ROUVA DANELL. Se on Hilleri. Hän tulee ja tahtoo minulta kuusi penniä! Minä menen Aleksandran kamariin. HURMERINTA. Tämä jo alkaa olla surullista! Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen härkä!» Huomenna toki loppuu mätäkuu! Päivää! Rakas Eeva! Käy istumaan. NEITI SALMELA. Pieni käännös. HURMERINTA. Sanomalehteenkö? Jätetään se nyt ja puhellaan.
NEITI SALMELA. Me, Hilleri, nyt neuvottelemme, mitä on tehtävä. Te kutsutte minut ministeeriksenne. Mutta heitetään nyt leikki ja kujeet. Istukaa nyt. Puhutaan vakavasti ja suoraan. HILLERI. En istu enkä puhu! NEITI SALMELA. Minkä vuoksi? HILLERI. Sen vuoksi, etten minä osaa puhua teidän kanssanne, neiti Salmela. NEITI SALMELA. Minkä vuoksi? HILLERI. Sen vuoksi, että NEITI SALMELA. Että ?
NEITI SALMELA. Ne kaikki toivoisivat asiain olevan toisin, mutta toisilta puuttuu rohkeus ryhtyä mihinkään, toisia vaivaa saamattomuus, toiset ovat paatuneet välinpitämättömyyteen j.n.e. HILLERI nyökäyttää päätään. NEITI SALMELA. Ei siis tarvitse muuta kuin saada joukko liikkeelle tahi osakaan heistä, parhaat, niin toiset tulevat vähitellen jälessä? Eikö niin?
HURMERINTA. Sinäkin? NEITI SALMELA. Niin. Näin pelkuruuteni, saamattomuuteni, tyhmyyteni. Minä olisin voinut ja minun olisi pitänyt olla aivan toinen ihminen. HURMERINTA. Mutta kuule sinä tuota naurua! NEITI SALMELA. Se kasvaa, paisuu! Olet onnellinen kuningas. HURMERINTA. Ja sinä kuningatar. NEITI SALMELA. Minä koetan tulla arvoiseksesi. Mutta minähän olen kunnoton!
Mutta Salmela hänen silmissään nousi vaan yhä korkeammalle, kun hän näin tiesi ja tunsi semmoista, josta Hanna vasta hänen puheensa kautta sai hämärän aavistuksen. Usein he tämän jälkeen ja pitkin kevättä sitten toisiaan tapasivat, milloin julkisissa tilaisuuksissa, milloin taas yksityisissä seuroissa.
Nuorelle tytölle se ei ole hyvä. Hänen sielunsa on kuin kirkas peili, joka himmenee, jos maailma siihen henkeään puhaltaa.» »Minä niin mielelläni pysyn poissa. Luuletko, että minua kovinkaan haluttaa.» Salmela taas häntä suuteli, pitkään ja hartaasti.
HURMERINTA. Minä jo äsken sanoin sinulle, että sinun innostuksesi on ylenmääräinen, niinkuin se on aina ja niinkuin olen siitä sinulle usein puhunutkin. Minä tiedän, että täällä puuhataan uutta lehteä. Mutta se on kaikessa tapauksessa epävarma yritys, jonka eteen minä en voi uhrata varmaa tulevaisuuttani. NEITI SALMELA. Mitä sinä puhut, Armas? Minä en käsitä ollenkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät