Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Oikein selkäsuonia karsi ilosta, kun he tästä puhuivat ja sitä ajattelivat. Naimakansa ajoi matkaansa, ja eivätpä hekään olleet suruissaan. Kyllä jäi Hemmo nolona katsomaan, sanoi Matti. Niin, minun oikein kävi säälikseni, kun niin paljon narrattiin, surkutteli Hintti. Kävi minunkin vähäisen, vaan toisekseen, mitä hän vanha mies rupeaa kouhastelemaan, sanoi Matti.
Mutta pitkä matka sinne on, ja siellä on villejä ihmisiä ja ryöväreitä ja susia ja rautateitä. Minua rupeaa ihan värisyttämään kun vain ajattelenkin sitä!» »Niin, eikös se ole kauheata!» »Eivätkö ne nyt voisi lähettää poikia johonkin maanviljelyskouluun tässä maassa? Minulla on serkku Kriwitzissä....» »Niin, sanos muuta! Minun ukkoni on pannut nämä ajatukset sinun ukkosi päähän.
"Tuleenhan tuo taitaa pyrkiä ja tulen sukuahan se onkin," vastasi Liisa. "Sussu! Sussu, nipistä Herran tähden sen vasemman käden nimetöntä; ehkä se siitä taas rupeaa huutamaan ja paha tuopi oikean lapsen takaisin," neuvoi Maija, viimeinkin kömpien ylös lauteiden alta. Sormea nipistettin ja poika saatiinkin taas täyttä suuta huutamaan, mutta paholaista ei sittenkään kuulunut kauppaansa purkamaan.
Mutta eikö sinun käy sääliksi, Teuvo, nuorta vaimoasi antaessasi hänen näin yksin olla? Mikä on parempi, sekö, että olisimme kihloissa niinkuin te, tahi naimisissa niinkuin me? Olet oikeassa. Te olette onnellisempia, kuin me. Jos kauppa rupeaa hyvin käymään, niin muutamme yhteen asumaan. Miksi ette tekin mene jo naimisiin? Onhan teillä varoja. Vilhelmin palkka on vielä liian pieni.
Vai voivatko valtiopäivät saada aikaan senkin, mikä jokaiselle yksityiselle on itsensä suhteen niin vaikea saavuttaa, sen, että kansa todella rupeaa tahtomaan sitä, mitä se pitää oikeana? Mutta olkoon, että valtiopäivämiehet voivat äänestämällä päästä selville siitä, mikä on kansan oikeudentunto.
Hän oli harvinaisen vakavalla tuulella, melkein juhlallisella, näytti aivan siltä kuin hän olisi mielessään märehtinyt joitakin vanhoja surumielisiä muistoja. Sitä katselivat nuoremmat kummissaan: jos eno nyt vielä rupeaa haaveilemaan, niin silloin vie hiiteen kerrassaan!
Eihän siitä Yrjöstä olisi ollut, jos vielä satamaan rupeaa... Hiukan säpsähti Iitu ja punastui, kun Tauno astui tupaan. Ei hän ollut nähnyt venettä eikä mitään, kun äkkiä ilmautui siihen tuo tuttu, solakka vartalo. Silmät oli hänellä vähän punertavat, oli tainnut hieman itkeä pihauttaa. Ujostellen hän teki hyvän päivän. Minä tapasin muorin tuossa tiellä.
Meillä on koko joukko paistettuja lintuja, ja sitä paitsi onhan nyt pimeä yö. Mihinkä te nyt menisitte. Odottakaa toki, kunnes päivä rupeaa valkenemaan.» Elias katsoi Miihkalia ja sanoi: »Sinä kyllä näytät tarvitsevan lepoa, mutta jos et sitä saa täällä, niin et sitä saa sielläkään.» »Kun olen kestänyt tähän asti, niin kyllä kestän vielä loppuunkin.»
Ilta-aurinko paistoi vielä metsän latvojen yli, kun lato oli pukaten pakaten täynnä heiniä ja toisella alalla otettu enemmän kuin sata lavotta puolikuivia heiniä huomenna hajotettavaksi kuivamaan. Miehet istahtivat levähtämään ja arvailivat huomista ilmaa. Pouta näytti olevan tulossa. Niinpä se yhdessä kohti ollessa rupeaa ilkeältä tuntumaan selässä tuo märkä paita. Pitää lähteä heilumaan.
Jo vähän niinkuin kammottamaan rupeaa tämä Jeremiasta: enhän muka minä milloinkaan ole nähnyt lampaan vuonan tuolla lailla katselevan ihmistä silmiin. Ei ole sentään millänsäkään, silittelee vaan karitsaansa ja sille puhelee: 'pääkkö pää, pääkkö pää! Mutta kun vuona samassa aukaisee suunsa ja sanoo samat sanat: 'pääkkö pää, pääkkö pää'"...
Päivän Sana
Muut Etsivät