Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Klodvig riensi heimolaistensa avuksi ja taistelu syttyi . Jo alkoi voitto kallistua allemannein puolelle. Silloin Klodvig nosti kätensä taivasta kohti ja huusi: "Jesus, sinä, jota Klotilda sanoo elävän Jumalan pojaksi! Minä rukoilin omia jumaliani, vaan he ovat luopuneet minusta, jonka tähden minä en enää luota heihin.
Milloin oli kullattu peili, milloin taas samettimatto sattumalta niin halpa, että se miltei kosketti äidin tekemiä rajoja. Ajattelin vierashuonettamme ja rukoilin hyviä haltijoita estämään heitä erehdyksistä.
En, enkä tiedä, jos sitä saankaan, sillä onhan epäilykseni jo mennyt niin kauas. Se alkoi pienemmillä ensin ja kasvoi kasvamistaan, jota jo olin pelännytkin. Minä koettelin alussa taistella sitä vastaan, turvausin entiseen rukoilemiseen, mutta ei sekään auttanut .. aloinhan jo epäillä tuotakin, jota rukoilin, mitä sitten enää oli jälellä.
Minä rukoilin hänen edestänsä tänään ehkä olisi ollut enemmän syytä rukoilla omasta puolestani ja sitten päätäni rupesi kovasti huimaamaan, ja minä lähdin Linchleytä hakemaan. Kun tulin lähelle virtaa, niin koski varsin kovasti humisi. Oli hirveän kuuma ja minun teki mieleni mennä alas virralle, mutta sanoin itselleni: "Ei tänään, sillä on elokuun kymmenes päivä!
Minä rukoilin häntä kuulemaan sanojani, selitin hänelle uudestaan rajattoman kiitollisuuteni ja kerroin lyhyesti ja niin selvästi kuin suinkin osasin, syyt, jotka pakoittivat minut hylkäämään sen onnen, jonka hänen hyvyytensä oli minulle hankkinut.
Kun Poseidoni näki, ettei sanat mitäkään auttaneet, ryhtyi hän väkivaltaa koettamaan. Minä nopeilla askelilla pakoon. Mutta meren rannan pehmeä hiekka hidastutti askeleitani, ja Poseidoni oli minun saavuttamaisillaan. Minä hädissäni silloin rukoilin taivaan jumalilta apua.
Oi Jaakko, sinä et ymmärrä, mimmoinen tuskani oli. Minä rukoilin häntä uudestaan omakseni tulemaan, mutta hän vastasi vain: 'Sydämmeni on särkynyt, sitä en enää voi kenellekään antaa.
Olin silloin hiukan yli seitsemän vuoden. Pari päivää ennen jouluiltaa piti äidin lähteä tavanmukaiselle ajelulleen ostamaan joululahjoja. Kuomireki seisoi jo valmiina portaiden edessä ja äiti pukeutui parhaillaan turkkiinsa, mutta minä rukoilin ja pyytelin niin tiukasti päästä mukaan tuolle hauskalle matkalle, että hänen lopulta täytyi siihen myöntyä ja niin minutkin tumpustettiin rekeen.
Näin unta tänä yönä, että jouduin sinne, missä paljon päivän-loistetta oli. Minussa oli sama ihana tunne, kuin milloin lasna uneksin että minua kannettiin ilmojen läpi. Minä heräsin, mielestäni, ihanassa seudussa, mutta sinä et ollut siellä. Minä rukoilin että sinä saisit seurata minua, ja sinä tulit, sinä ja äitini yhdessä ja yhä suuremmassa valossa.
Siitä oli niin monta vuotta, kuin olin astunut isosta portista suurelle hovipihalle; ja minä muistelin St. Elisabetia, kun hän jakeli leipää ehkä juuri tällä portilla, ja rukoilin itsekseni, että hän saattaisi vaaliruhtinaan taikka hänen hovi-naisensa suosiollisiksi minua kohtaan. Minä jätettiin, niinkuin minusta tuntui, pitkäksi aikaa seisomaan johonkin etuhuoneesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät