Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Olin kuullut kerrottavan, että tuo yksinäinen vanhus, lihaansa rasittaakseen, tällä paikalla polvillaan rukoellen oli rautasiimaisella ruoskallansa selkäänsä piessyt, kunnes veri alkoi virtana juosta ja hän vaipui maahan hermotonna. Raunio oli ollut hänen makuusijansa, kivi hänen päänalaisensa.
Hän surumiellä, rukoellen hiljaa, Kun miekin, iltasella laski maata. Vaan päivän tullen vuode tyhjä oil, Ja hänen jälkiään ei sitt' oo nähty. Täss' seisoo vielä kukkaset, mit' mulle Niin toivorikkahana niityltä Hän viimen toi... Ne surkastuivat kaikki! Menee ulos, koittaen kyyneleitänsä paronilta salata. Kolmas Kohtaus.
Kaikkivallan neuvokammiosta Sydänkammiosta Suomen kansan Katsahtavi silloin Väinämöinen, Kansallisen hengen kanta-urho, Edistystä uuden viljelyksen: Rukoellen kasvun runsautta, Toivottavi ajan ehtiväksi Asettua vanhan valtahansa. Nouse kansa, niinhän virkki vanha, Heräjä jo hengen horroksista, Niinkuin nukka kevätnurmen alta, Päivän helliväisen paistehessa!
Tulin, kaivaten armoa Herran, Emon' uskoa muistelemaan: Tykö Luojani taas tulin kerran Rukoellen ja lohtua saan. Kun hän hiljaa rintahan' astuu, Sydän riemusta sykkimähän! Ja mun mieleni kuihtunut kastuu Läpivirvoten lähteessään. Elo uus minuss' uhkuta alkaa, Elo uusi ja toivokin uus, Eikä kiedo sen siipeä, jalkaa Side Kalman, ei kuolevaisuus.
Noin rukoellen pyysi, ja auttoi Pallas Athene, pontta jo polviin loi, väen virkeän sai käsi, jalka.
Mies toinen oli mustissa myös tää, pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa sen peitti myös; hän kantoi kynttilää. Mä katsoin vielä. Salin seinähän ol' asetettu kuva; taulun tän likellä näin mä vielä taulun toisen. Kun nainen ehti niiden etehen, kohotti katsantonsa hän ja loi sen kuin rukoellen niiden puolehen. Ken oli hän?
Kirkon ovet olivat taas suljetut ja jumalanpalvelus hetkeksi pidätetty. Olihan Jumalan-tuomio muka yhtä juhlallinen asia kuin kirkonmeno. Ensinnä Harald korkealla äänellä sanoi nimensä ja asiansa, syyttäen Kurjen ukkoa petollisuudesta ja itsellensä rukoellen taivaan kirousta, jos oli valetta puhunut. Nyt Kurjen piti samaten asiansa sanoman. "Minä olen Matti Kurki, Pohjan Pirkkalaisten päämies"
Kakstoist' uhrikses vuoskuntia hiehoja tuomme, kaunoja kasvultaan, ett' iliolaisien sallit säästyä kaupungin sekä vaimojen, hentojen lasten!" Noin rukoellen pyysi, mut ei sitä kuullut Athene.
Kärsintähän puuttehen perhekuntaa avutonta hätä neuvoi yhteinen. Pala leivän karkeainen ravintona lasten on, mutta mieli nurkuvainen täällä oli koditon. Siunaukseen saman Herran, joka lesken Zarpatin jauhot riittämään sai kerran, luotti äiti tämäkin. Siunaten ja rukoellen pienosille leivästä jakoi äiti, kertoellen heille Luojan ihmeitä.
Painui kohta polvillensa, Kaatui pitkäksi ketohon Kaunihihen kasvoillensa, Ala kuorman ankarimman, Rukoellen raskahasti, Välttäis surman surkeimman: "Abba, armahin Isäni, Jos se kelvannee sinulle. Poijes menköhön minulta Tämä kalkki katkerampi." Kohta kulkeepi takaisin, Luoksi lastensa läheni, Löytääpi lepäjämästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät