Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
VEGARD VÆRADAL. Mutta verta verrasta nyt. NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa. Minä pidän lupaukseni. Kääri se ja vie se itse hänelle, sekä paljo rakkaita terveisiä Herra, jo tänä päivänä, kirjoitatte te! HOOKON. Nyt on myötätuuli alaspäin matkustajalle. Muistakaa, herra kuningas, että hän on koko yön rukoellen ja paastoten maannut alttarin juurella.
Ah, Catharina, Suomen karhu olen, kuin on tää laiva, joka meitä vie, oon korven mies, ma polut korven polen, ja ryskäin siitä silloin aukee tie; mut tieltäin kalliin näin jos rintasolen ma löydän, lahja Laupiaan se lie, sen hiljaa painan sydämellein silloin ja itken, rukoellen aamuin, illoin: »Madonna suuri!
Milloinkaan pyhätöksesi jos minä suojan pystytin mieluisan tai uhkeit' uhrina poltin reisiä härkien, vuohten, niin tämä toivoni täytä: nuolesi käännä akhaijeihin nämä kyynelet kostain!" Näin rukoellen huusi, ja Foibos Apollo sen kuuli, julmistuin tuli oitis Olympon korkeudesta, jous oli harteillaan sekä ummiskantinen viini.
Kuinka viina vietteleepi Kehnoimmankin kerjäläisen! Vaikk' on huono, horjuvainen, Ett'ei saata sauvan kanssa Kontata kylän mäkiä. Käypi kooten konttihinsa Rukoellen, raukuellen, Anellen ruoan apua; Joutuu viimmein viinan luokse, Käypi kautta karvahien, Juopi vanhat vaattehensa, Juopi kehnot kenkänsäkin, Ainoankin atriansa, Jyväkouran kontistansa.
Vaan nyt Menelaos, Atreun poika, nosti jo keihästään, Zeus-taattoa näin rukoellen: "Kostaa, Zeus ikivalta, mun suo pahanlaatijan eljet, korska Aleksandros mun kaataa kätteni alle, vastakin ihmiset ett' ois kammovat ilkiötyöllä palkita kestintää, majavierautt', ystävämieltä!" Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, kilpeen kalskahtain Priamon pojan ympyriäiseen.
Pois sydän kourassa lähdin ja jäljessäin oven suljin, enkä ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
Nyt käsivarrellaan hän Akhilleun polvia kietoi; peitseen tarttui taas, sitä päästänyt ei käsi toinen, näin sanat siivekkäät rukoellen siinä hän äänsi: "Polvias kietoen sult' anon armoa, säästä, Akhilleus!
Taikka pitkäisenä jyrähdellen Pyhät laki-sanat, liiton-sanat Lausui, lausui kaiken kansan kuullen, Kansan, joka seisoi vuoren alla, Vapisten ja hiljaa rukoellen: Sillä Herran kiivauden ääni, Tulen liekki pimeyden yöstä, Sekä vuoren värinä ja suuri Soiton pauhu kansan peljästytti. Silloin tunsit Jumalasi, kansa!
Nainen kävi kaikissa paikoissa, mistä armoa voi olla toivossa, hän lankesi valtiasten jalkain juureen, suuteli heidän käsiään, koko päivän seisoi heidän ovensa kynnyksellä, makasi aamuin, illoin polvillaan Jumalan edessä, koko päivän ihmisten edessä, anellen, rukoellen anteeksi tuolle miehelle, jota hän niin rakasti.
Kaikki he vaikertain kädet nosti Athenea kohti; vaipan ylväsmuoto Theano nyt otti ja lahjan helmaan vei hiusheljän Athenen, polvien päälle, näin tytärt' ylhän Zeun rukoellen palvehin runsain: "Kaitsija kaupunkein, ikisuur', isovalta Athene! Katko'os, kahtia lyö Diomedeen peitsi ja suo'os Skaian portin luo hänen suinpäin sortua itse!
Päivän Sana
Muut Etsivät