Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kuule, Alfred, etkö voisi ajatella työhösi ryhtymistä uudelleen? Työhönikö, jota sinä olet vihannut? Minusta on tullut nyt vaatimaton. Minä suostun kirjan kanssa jakamaan sinut. Minkä vuoksi? Sen vuoksi vain, että saan pitää sinut luonani. Niinkään lähellä edes. Minä voin niin kovin vähän auttaa sinua, Rita. Vaan ehkä minä voisin auttaa sinua. Työssänikö? Ei siinä. Vaan elämässä.
Minä en voi oleskella ollakseni ainoastaan Eyolfin äiti. Ainoastaan se. Eikä mitään muuta. Minä en tahdo, sanon minä! Minä en voi! Minä tahdon elää ja olla sinulle kokonaan! Sinulle Alfred! Vaan niinhän sinä olet, Rita. Lapsemme kautta Oo, imeliä, mietoja lauseparsia. Ei hituakaan muuta. Ei, kuule sinä, sellainen ei ole minulle niin kerrassaan mitään! Minä olin sopiva tulemaan äidiksi.
Ja laivalla tapasit jonkun hyvän ystävän, vai mitä? Tarkoitan, että aivan sattumalta. Mutta, Rita mikä tuo on? Alfredin matkalaukku. Etkö tätä tunne? Mitä? Onko Alfred tullut kotia! On, ja ajatteleppas, hän tuli ihan odottamatta yöjunalla. Ahaa, se se olikin, jota minä tunsin! Se minua tänne vetikin! Mutta eikö hän ollut mitään kirjoittanut tulostaan? Edes kirjekorttia? Ei sanaakaan.
Oh miten olit kaunis, Rita! Molemmissa lampuissa oli ruusunpunaiset suojukset. Ja me olimme kahdenkesken. Ainoat valveillaolijat koko talossa. Ja pöydällä oli samppanjaa. Sitä en maistanutkaan. "Samppanjaa sull' oli, vaan koskenut et siihen" niin kuin on runossa. Minä olin niin vaipunut vakaviin ajatuksiin. Minä olin päättänyt, Rita, puhella sinun kanssasi vastaisesta elämästämme.
Niin, sillä sinun tulee muistaa, että minä olen vastuunalainen Astasta. Hänen elämänsä onnesta. Mitä vielä vastuunalainen! Onhan Asta aikaihminen! Kyllä kai hän siis ymmärtää itse valita, sen uskon. Niin, toivokaamme sitä, Rita. Minä puolestani en luule mitään pahaa Borghejmista. Ei, rakkaani, enhän minäkään. Päinvastoin. Vaan kuitenkin Ja minä hyvin mielelläni näkisin, että heistä tulisi pari.
Niin, nyt kun se on vihdoinkin ohi, niin . Vaan usko pois Asta, se on ollut kauhea aika minulle. Minä en ole koskaan tahtonut sitä sanoa. Ja sinähän kävitkin niin harvoin täällä, minun luona Niin, siinä minä en tehnyt oikein. Vaan Ja meidän tienrakentaja hänkin oli mennyt matkalle. Oh, anna nyt, Rita sen olla sinään! Niin, niinpä kyllä. Antaa tienrakentajan mennä.
Minä olen nyt ruvennut uskomaan pahoja silmiä. Varsinkin pahoja lapsen silmiä. Rita, kuinka sinä voit ! Sinä itse, Alfred, teet minusta pahan ja häijyn. Mikä melu siellä on? Katsokaa, ihmisiä juoksee laiturille! Mitäpä se voisi olla? Poikarakit siellä telmimässä taas. Pojat hoi! Mikä siellä on? Mitä he sanovat? Sanovat, että siellä on muuan lapsi hukkunut. Lapsi hukkunut? Pieni poika, sanovat he.
Ritanko kanssa, tarkoitat? Niin. Rita ja minä emme voi jäädä elämään yhdessä. Vaan Alfred, elä puhu niin kauheita. Totta se on, mitä sanon. Me vain kiusaamme ja ärsytämme toisiamme. En olisi koskaan en milloinkaan aavistanut mitään tällaista! Tämä tunne ei olekaan minussa syntynyt ennen kuin nyt vasta. Ja nyt sinä aijot ! Niin, mitä sinä oikeastaan aijot, Alfred? Aion mennä pois. Kauas täältä.
Minusta täällä voisi olla niin runsaasti onnellisuutta meille kaikille kolmelle, Rita. Kuulehan. No? Mitä niin? Kun sain sähkösanomasi eilen illalla Niin? Niin mitä sitte? niin pukeusin vaaleaan pukuun. Niin, minä näin, että sinä olit vaaleissa, kun tulin. Olin pannut hajalle tukkani Tuuhean, lemuavan tukkasi. niin että se valui yli niskan ja selän Minä näin. Minä näin sen.
Pakenet minua! Sinua ja itseäni. Ah ! (Rita nojaa huvimajan ovipieleen. Allmers, ankarassa mielenliikutuksessa, menee kaidepuun luo ja seisahtuu sinne tuijottamaan alas.
Päivän Sana
Muut Etsivät