United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, niin, sano sinä mitä sanot. Minä kuulen aivan selvään. Nyt ovat he laivassa, Rita. Nyt lähtee laiva kaupunkiin. Etkö sinä kuule tuota! "Sau va ui pi". "Sau va " Elä sinä seiso siinä kuuntelemassa tyhjää. Minä sanon, että nyt ovat Asta ja Borghejm laivassa. Matkalla siis. Asta on poissa. Varmaan sinäkin, Alfred, siis menet pian pois? Mitä sillä tarkoitat? Että menet sisaresi luo.
Täällä ei ole ketään muita kuin neiti Asta. Menenkö etsimään Ritaa? Ja noutamaan tänne? Tekö olette nostaneet tuon lipun? Minä. Rouva Rita käski. Sitä varten minä tänne tulin. Ja ensi yönä te lähdette matkalle? Niin. Ensi yönä minä lähden todenteolla. Ja olette turvanneet itsellenne hyvää seuraa matkalle, arvaan ma. Minä matkustan yksinäni. Yksinänne? Ypö yksin. Vai niin? Ja jäänkin yksikseni.
Elähän toki epäile sitä, Rita! Niin, niin, me olemme tämän ilman ihmisiä. Mitä oikeastaan aijot tehdä kaikkien noitten turmeltuneitten lasten hyväksi? Kaikista ensin tullenee minun koettaa, voisinko lauhduttaa ja jalostaa heidän elämänkohtaloaan. Jos sen voit tehdä, niin ei ole Eyolf turhaan syntynyt. Eikä ole turhaan otettukaan meiltä. Sinulla, Rita, tulee olla selvillä muuan seikka.
Kauhu kaikkea. Kaikkea sitä, josta emme uskalla kuitenkaan luopua. Niin olemme maailmaan kytketyitä molemmat, sinä, Rita, ja minä. Niin, eikö totta! Sinä myöskin! Ooh, eletään elämämme yhdessä, niin kauan kuin mahdollista! Elää, niin! Kun ei ole mitään sisältöä siinä. Autiota ja tyhjää kaikkialla. Katsonpa minne tahansa. Ennemmin tahi myöhemmin lähdet sinä luotani, Alfred. Minä tunnen sen!
Minulla on oikeus sitä vaatia sinulta! Rakas Rita eihän auta mitään vaatia. Kaikki annettakoon vapaalla tahdolla. Ja sitä et sinä ehkä voi tästälähtien. En, en voikaan. Minun täytyy jakautua Eyolfille ja sinulle. Vaan jos Eyolf ei olisi koskaan syntynytkään? Entä sitte? Niin, se olisi eri asia. Sittehän minulla olisi ainoastaan sinä, josta pitää.
Sanotko sinä, että meidän pieni Eyolf on sen tehnyt? Kas niin! Kas niin! Oo, sinä voisit melkeen kiusata minut toivomaan ooh! Mitä voisit toivoa, Rita ! Ei, ei, ei sitä en sano sinulle. En koskaan! Rita! Minä rukoilen sinua, oman itsesi ja minun tähden, elä anna kiusata itseäsi mihinkään, mikä on pahaa. Molemmat näyttävät hillitsevän mielenliikutustaan. Ovat vakavia ja noloja.
Niinkuin joku muutos. Rita myöskin on sen huomannut. Niin, minä näin sen sinusta heti, kun sinä tulit. Vaan se on kai vain hyväksi, eikö niin, Alfred? Sen pitää olla hyväksi. Ja sen täytyy ja se on oleva hyväksi. Sinä olet kokenut jotakin matkallasi! Elä kielläkään! Sillä minä näen sen sinusta! En tämän taivaallista ulkonaisesti. Mutta Mutta ?
Sittepä toivoisin, että en koskaan olisi häntä synnyttänyt. Rita! Sinä et tiedä, mitä sinä itse sanot! Minä synnytin hänet maailmaan sanomattomalla tuskalla. Vaan minä kestin sen kaiken ilolla ja riemulla sinun tähtesi. Oo niin, niin, sen minä kyllä tiedän. Vaan siinä saa olla sen loppu. Minä tahdon elää elämää. Yhdessä sinun kanssasi. Kokonaan sinun kanssasi.
Mitä minä näen! Te jo kotona, herra Allmers? Niin, minä tulin yöllä. Hänellä, herra Borghejm, ei ollut enään lupaa. Mutta eihän se ole totta, Rita Tottapa hyvinkin. Hänen loma-aikansa oli loppunut. Vai niin, te, rouva, pidätte miestänne niin kiinteästi ohjaksissa? Minä pidän kiinni oikeuksistani. Ja tuleehan toki kaikella olla loppunsakin. Noo, ei kaikella, toivon minä.
Ennen kaikkea tulee sinun olla iloinen siitä, että sinulla on Rita. Niin, se on selvä itsestään. Vaan Ritan kanssa minä en ole sukua. Hän ei ole sama kuin sisar. Arveletko niin, Alfred? Aina meillä on ollut kirkkaita kirjaimia nimessä. Olemmehan usein ennenkin siitä puhelleet? Ja sukulaisemme kaikki ovat he yhtä köyhiä. Ja kaikilla meillä on samanlaiset silmät. Onko minullakin ?