Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Sen tähden minun täytyy noudattaa hänen tahtoaan, sen tähden tahdon jälleen saattaa hänet iloiseksi, tahdon nähdä ilon kyyneleet hänen silmissään, samoin kuin kerran näin hänen äitinsä, kun sinä tulet, ja hän tuskassaan vihdoin kuulee sinun äänesi, näkee sinut ja nojautuu rintaasi vasten, ja silloin hän ehkä myös ojentaa minullekin kätensä sanoen: 'Kiitoksia, vanha paha Jaampa!"
ERNST (Antaen hänelle kätensä ja väsyneenä istuutuen:) Ei, Maria! Jalkapohjani polttavat ja jäseneni vapisevat. Kaikki kävelemiseni olivat taas turhaan. Miehiä, jotka ennen ystävällisesti puhuivat kanssani, vältti minua nyt. Itse työhuoneet, joihin työmiehiä etsittiin, eivät ottaneet minua vastaan, se on, niinkuin jos paha teko raskauttaisi nimeäni. Ajavat minua pois (Hetken ääneti:) sulkevat minulle ovet! Mitä olen minä niin kovasti rikkonut, jos rohkenin rakastaa rikkaan miehen, isäntäni tytärtä? Onko se siis rikos, jos köyhän rinnassa sydän sykkii? Ja oliko se minun rikokseni, että hän minua rakasti? Olenko minä häntä houkutellut? Enkö ole häntä välttänyt, vaikka sydämmeni oli halkeemaisillaan? Viittä viikkoa sitte en ole häntä nähnyt, niin hän näyttäytyi minulle taas, lohdutuksen enkelinä äitimme aukean haudan reunalla. Hän ja isä John olivat ainoat, jotka, pait meitä, vainaajalle kukka-kiehkuran tiellä taivaasen antoivat; he olivat ainoat, jotka saattoivat kuolutta haudalle. Ei pappi ole seisonut haudan vieressä lohdutuksen sanalla sillä me olemme köyhät ja emme jaksa ketään maksaa silloin vaipui hän rintaasi vasten, sisareni, ja lausui, kyynelet silmissään:
Wappu, Wappu mitä olet tehnyt etkö ennemmin olisi pitänyt pistää veitsen omaan rintaasi, että ennemmin olisi pitänyt antaa hänen viettää häitä Asran kanssa, kuin nähdä hänen kuolevan siinä kuin lammas, jota teurastaja on huonosti pistänyt? Näin valitti hän Jooseppia sitoessansa ja vihasi itseänsä samalla hurjuudella kuin hän ennen oli muita vihannut.
Mutta usko minua, niin kiitänpä Jumalaa siitä, etten ole niin tyhmä kuin sinä, Timo-poloinen. TIMO. Vaikka et ole; enpä siinä mitään vaaraa näekkään. EERO. Tee sinä, Timo, niinkuin puplikaani ennen: lyö ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa nähdä, kumpi teistä tästä parempana miehenä kotia marssii. JUHANI. Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sinä puplikaani itse?
»Mutta entä jos kunnia vaatii päivastoin, isä?» huusi poika viiksiään kierrellen. »Olen upseeri, isä minulla on kunniantuntoa rinnassani ja kunniantuntoni sanoo minulle: kuole mieluummin, anna ennen ampua kuula rintaasi, ennenkuin sallit isänmaan kavaltajan pojan olla päällikkönäsi.» »Mutta kun kuningas» toisti vanhus epätoivoissaan. »Kuningaspahan siitä paljokin tietää!
NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja taivas! Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: ihmissydämen pelastamisesta. Kaikki muut ovat onnellisia... NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? ELVIIRA. Tytöt ovat kaikki NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä itkeä, jos pojat olisivat kaikki.
Minä puolestani liittäydyn enemmän hyviin kuin pahoihin henkiin ja sinä, tyttöseni, varmaankin olet paraimpia. "Joka neljännestunnin kuluttua sinun pitää muuttaa kääreitä, ja sillä välin mennä ulos virkistämään rintaasi raittiilla ilmalla, sillä sinun poskesi ovat kalpeat. Puolenpäivän aikaan mene huoneesesi ja koeta nukkua.
Sinäkö kysyt? Niin minä. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit hänet? Siksi että häntä rakastin Minä en ymmärrä sinua. Etkö ymmärrä? Täytyykö minun se selittää sinulle? Jätä neiti Såltin? En voi! Hän on rakastunut minuun. Sinun täytyy pelastaa Lyyli. Ikävällä avioliitollako! Ei! Ranskassa saisin ampua kuulan rintaasi Täällä tarvitsisi minun ampua itse itseni. Tee se! En voi! Se on hän! Lyyli!
Niinpä sinun pitää myös ansaittu palkkasi saaman. Tästä hetkestä lähtien leimuaa siellä vain vihan ja kostonhimon liekit. Minun kiroukseni seuraa sinua aina kuolemaan saakka, vielä haudan tuolle puolenkin se ulottuu. Se painaa hartioitasi kuin vuori, se kalvaa rintaasi kuin mato, yötä päivää se sinulle muistuttaa kenen onnen ja elämän olet sortanut. JOHANNA. Auttakaa minä pyörryn.
Jos tietäisit kuinka minun mieleni on paha!» Tyttö kohotti vaipuneen päänsä ja hymyili kyynelten välitse: »Tiesinhän minä, ettet sinä voi olla paha minua kohtaan.» »Ja oletko taas niinkuin ennenkin, niinkuin ei mitään semmoista olisi koskaan ollut oletko?» Hän etsi tytön kättä ja katsetta. Ja löysi molemmat. »Saanko panna tämän jälleen rintaasi?» kysyi hän arasti, nostaen kuusentertun maasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät