Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa'an maksava satula, Korja kolmikymmeninen; Kyllä mä itse luokit saisin, Saisin aisat ainiaiset, Luokki tuomesta tulisi, Aisat pitkät pihlajasta. Sitte en kauan katselisi, Enkä ennen seisattaisi, Kun mun tultua kotihin, Päästyä ison pihoille, Ison tupa tupruaisi, Lämpiäis' emoni sauna. Minun on koti koivikossa.
Reki kaatui kiveen, minä re'en alle ja jyväsäkit päälleni. Onneksi sattui muuan meidän miehistä olemaan kodassa. Hän kuuli ulkoa ähkämistä ja tunnusteli, että siellä olisin minä. "Tule tänne!" huusi hän. "En pääse, en pääse", vastasin minä. "Miksikä et pääse?" "Tuleppahan katsomaan!" vastasin taaskin. Hän tuli nyt ja nosti reen pystyyn sekä jyväsäkit niskoiltani.
Sitten hän kiiruhti reen luoksi ja sitoi siihen nuoran, jonka pään hän otti hampaisinsa ja ui jäänreunalle. Mutta hänen ponnistuksensa päästä ylös olivat turhia, sillä jää murtui aina hänen allansa, ja tällä tavoin hänen voimansa pian olisivat uupuneet. "Reki!" Robert huudahti. "Ota reki avuksesi!" Hannu ymmärsi hänen ajatuksensa.
Reki luisti tasaisella talvitiellä... Pian näkyi Jaik-virran jyrkällä äyräällä pienen kylän valli ja kirkon torni; neljänneksen kuluttua ajoimme Belogorin linnaan. Orpo. Kuinpa meidän omenapuulla Ei ole latvaa eikä haaroja, Niinpä meidän hovin neidolla Ei ole isää eikä äitiä, Ei, joka varustaisi impyen Ei, joka siunajaisi impyen. Häälaulu. Reki pysähtyi linnanpäällikön asunnon eteen.
Sen sanottuansa, seisahdutti hän hevosen hetkeksi, Liisa nousi rekeen ja istui Hartun viereen kuorman yli levitetylle niinimatolle. Harttu läiskähytti hevosta ohjaksilla ja reki luisti sukkelaa menoansa, Hartun toistamiseen laulellessa: Kylä on täynnä Tyttöjä, neitoja vaan. Yks niistä onkin Kuin kaunihin ruusu. Ja tällä kertaa lauloi hän laulunsa loppuun asti.
Virraa pani reki, surkea karjahdus kuului, häkki oli suullaan ja mies hävinnyt sen alle. Raudikko seisoi, merkillistä kyllä, ikäänkuin tuomittu paikalleen. Pian oli miesjoukko kaatuneen häkin luona ja silmänräpäyksessä oli häkki viskattu paikaltaan. Simo makasi tunnotonna ja surkean näköisesti rutistettuna.
Aapeli istuutui reen kantapuolelle, ja vesikarpalot taisivat vierähtää kasvoille, kun reki oli menossa solasta näkymättömiin. Malinen riisui Aapelilta jääneen hevosen, vei talliin ja pani sille heiniä eteen. Sieltä hän tuli tupaan, mutta lähti kohta pois puhumatta mitään.
Saattaahan siitä Tapanista siltä tulla vaikka kuinka taipusa vaimolleen, vaikka nyt ei tunne koko seikkaa, niin puhua pällistää kuin keitetystä pässin päästä, työntää mitä vaan sylki suuhun tuopi. Kyllä se reki varsan neuvoo. Ikä on pitkä ilman ranta, ja oppia se on ikä, ei elää. Panehan nuori mies se päähäsi, että sitä sanaa ei ihminen sano, jonka päähän ei pääse.»
Vaka vanha Väinämöinen itse itkuhun hyräytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siitä reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kylä tulevi: kolme tietä kohtoavi. Vaka vanha Väinämöinen ajavi alinta tietä alimaisehen talohon.
'Hm, luontoa vain, ja sitä katsellessani ajattelin, että nytpä reki hyvin luistaisi entä jos tekisimme vähäisen huvimatkan kaupunkiin, sillä tahtoisinpa nähdä, vieläkö Maarialle äidin huolet ja emännän toimet raskailta tuntuvat, vai onko hän niihin jo perehtynyt. Toini taputteli iloissaan käsiänsä ja huudahti Ilmarille: 'Nyt, veikko, pääsemme Maaria sisaren luo!
Päivän Sana
Muut Etsivät