Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Silloin kuului rahisevaa ääntä ja muutaman sylen päässä häämöitti jotakin mustaa, joka liikkui edestakaisin. Hänen sydämmensä lakkasi tykyttämästä. Mitä se on? Hän seisoi liikahtamatta, tirkisteli, mutta ei rohjennut edetä, kunnes tuo outo vihdoin rupesi saamaan jotakin muotoa. Vaikkei hän kaikkea erottanutkaan, havaitsi hän kuitenkin, että tuossa oli se reki, jossa hän oli tänne tullut.
Näki juoksevan orosen, vierevän reki punaisen, kirjokorjan kiiättävän maapuolen Simasaloa, kuusin kultaisin käkösin vempelellä kukkumassa, seitsemin siniotuksin rahkehella laulamassa; mies rehevä reen perässä, uros selvä ohjaksissa. Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui, noin nimesi: "Kummallenp' on mielit mennä, kun tulevat tahtomahan ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi?
Taluttamalla oli viime yönäkin kumpainenkin tuotu pappilassa rekeen, missä ne nimensätietämätönnä muka lauluja älisten oli vedätetty tänne asuntoihinsa... Emme ole tuommoista vielä nähneet. Nyt Mikko näki, että käräjäkartonon porrasten edustalle ajoi hevonen, jonka perässä oli monilla komeilla peitteillä varustettu reki.
Ihan ihto aikojaan kun juohtuu mieleen, niin yökaudet passauttaa itseään ja valvottaa rinnallaan siksi kun on nousun aika, jolloin rouvan täytyy tulla talousaskareihin. Silloin se paholainen itse rupeaa nukkua hahottamaan; sen ajan sitä sitten kaikki saa olla rauhassa." Nyt oli reki saatu tyhjäksi.
Reen edessä taas oli enemmän tai vähemmän kilpa-ajoihin luonteva hevonen. Kuitenkin näkyi usein tämä seikka jo ajokaluistakin. Sillä vaikka reki olikin "myötä menevä," oli kuitenkin siloissa taikka aisoissa jotain puuttuvaista. Välin oli toinen aisa maalattu, toinen taas valkonen, metsästä tähän tarpeesen kyhätty.
»Sinä arvelet, että sinne ehkä voisi sattua korttiseurakin? Lähetä joka tapauksessa reki takaisin, niin saamme nähdä.» Tämä oli heidän tavallinen sopimuksensa, ja silloin tällöin sattuikin, että hän tuli. Muuten oli korttipöytä, jos hän sitä halusi, lähempänä hotellissa, josta monien paikkakunnalla liikkuvain matkustajain takia oli tullut jonkinlainen pieni pörssi.
Mitä olimme saaneet saaduksi, ei ne rikkauksia suuren suuria olleet, vaan oli niissä meiksi. Kumpikin meistä saattoi ansaita. Ja se oli nähty, että kumpikin meistä saattoi kärsiä ja kärsiessäänkin tyytyä ja ilonen olla. Silloin ei ollut reki yhdestä aisasta perässä. Me saatoimme tulevaisuudelta toivoa.
Kyllä se niin on, että myydään se maa, sanoi Tuomas ohjasperiä reen ketarasta ottaessaan. Samassa lähti reki jyristen liikkumaan eteenpäin ja sen jälkeen lähti Tuomas kävelemään. Kuurainen karvalakkinen pää heilui nyt kävellessä kahtaallepäin reuhakammasti kuin tavallisesti ennen.
Heposet veti hiessä, Varsat vaahessa samosi; Vesi tippui vempeleestä, Rasva rahkehen nenästä, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Reki rautainen ratsasi, Kapla patvinen patsasi, Jalas koivuinen kolasi, Luokki tuominen tutasi, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.
Silloin Pehkolan reipas isäntä hyppäsi ajajan istuimelle ja nykäsi oriinsa suitsia niin että humahdus vaan kuului, kun mentiin portista tielle ja reki rupesi soutelemaan irtonaisena alla. Illan aurinko paistoi vielä korkealla kun tultiin kaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät