Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Turkkinsa kauluksen jamasta tirkisti siksi, että näki hevosen jaloista vasten silmiä pölisevältä lumelta matkan suuntaa. Juken majatalon kartanolle tulla kurahdettiin. Reestä hyppäsi Siiri äitipuolensa kanssa kartanolle ja puistelivat itsestään vaatteihinsa kiehtoutunutta lunta. Mutta yht'äkkiä hätäisesti huudahti Siirin kasvateäiti: »Ai, ai. No nyt sinun välttää, kun kasvosi on paleltuneet.
Siellä isäntä vierasta auttoi reestä, ja nyt he tulivat yhdessä saliin. Kestikievarin isäntä kuului myöskin johtokuntaan. »Rovasti on hyvä ja pistää piippuun, sillä välin kuin tässä muitakin varrotaan», sanoi isäntä. »Kiitoksia! Mihinkähän nyt saatanee nuo lapset? Ikävä, että heidät täytyy erottaa, sillä luultavasti ei kukaan ota heitä kaikkia.» »Ei ikään.
Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä, sen kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle? Matti oli ruvennut apetta tekemään tammalleen ja tuli nyt noutamaan jauhopussia reestä. Minkä tähden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle? Olenpahan... Vai olet?
Mutta jos hänellä olisi ollut voimaa kuulla ja totella, mitä hänelle sisältä sanottiin, olisi hän nyt heti hypännyt reestä ja antanut Laurin mennä yksin... He olivat yöpyneet viimeiseen majataloon ennen Kuopiota. He lepäsivät kumpikin vuoteellaan saamatta unta. Lauri kääntelihe ja vääntelihe teki tiliä hänkin elämänsä kanssa.
Siitä ei enää kukaan koko pitäjässä tiedä mitään, paitsi kapteeni itse ja vanha Mertta Veräjätuvassa mutta akka on sekä sokea että kuuro, niin että ei hänestä mitään selkoa saa ja sitä paitsi ei hän ole muiden ämmäin tapainen." "Miten niin?" "Niin, kas hän voi olla kun niin tahtoo ja sen hän tekeekin." Pian ajoivat he Niemelän kartanolle ja matkustaja astui reestä.
Huimassa vauhdissa ne sitten kiitivät kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten silmiä, jotta oli mahdoton nähdä eteensä. Vielä rajummin ne lensivät eteenpäin päästyään kukkulalle ja nähdessään susilauman takanaan. Viimeisessä törmänteessä tyttö kellahti semmoista vauhtia erästä kantoa vastaan, jotta sekä hän että lapsi sinkosivat reestä.
Hän oli niin onnellinen, kun istui Mannin sivulla, että olisi toivonut matkan kestävän hyvin kauan, mutta nytpä he olivat jo matkansa päässä, sillä tuossapa oli S n kartano. Manni auttoi Tyyneä pois reestä, ja sitte he läksivät sisälle. Saatuansa päällysvaatteet yltänsä he menivät saliin, jossa paroni otti heidät vastaan.
Kuin rouva poloinen tuokion kuluttua nosti silmänsä nähdäkseen eikö jo olisi määränsä perillä äitinsä pihalla, näki hän pelästyen taas olevansa metsäisellä maantiellä, Hän huusi miehellensä, mutta se ei sitä ollut kuulevinaan, Vaikka hevoset juoksivat täyttä vauhtia, viskausi hän kuitenkin reestä.
»Mitä vielä! Tässä on paljon mukavampi. Pianhan sitäpaitsi jo olemme kotona.» »Mamma rakas, koska setä Aateli meille tulee?» kysyi Lilli. »En tiedä, pappa on vähän itse aikonut lähteä Ihalaan.» »Ja me pääsemme mukaan, eikö niin? Koska lähdemme?» »Enkeliseni, enhän vielä tiedä sitä varmaan. Ehkä tulevat sieltä meille» »Ptruu, ptruu», kuului everstin reestä, ja samassa ajoi kuomurekikin pihaan.
Pastori hyppäsi ylös, auttoi häntä reestä, vei hänet sisään, päästeli pois turkit ja palttoot, suuteli ja sanoi: »Tervetullut uuteen kotiin!» Mutta kun hän tuli tähän huoneeseensa, jossa oli kaksi vuodetta vierekkäin, ja näki ikkunanruudut ulkopuolelta lunta puolillaan, tuntui hänestä kuin hän olisi ollut elävältä haudattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät