Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mä synkissä haaveiluissa Hänen kuvaansa katselin, Ja salaa armaat kasvot Ne elää jo alkoikin. Ja hymy ihmeen hieno Jo huulille ilmaantui; Kuin kaihokyynelissä Hänen silmänsä kirkkaat ui. Myös multa kyynelet virtas Pois pitkin poskia mun, Ja, oi, en uskoa saata, Ett' tottakin hukkasin sun! Ma kovanonnen Atlas!
Ihastuksen «Ah» huuto huulillaan levitti isä kätensä kohti ylevän ihanaa näköalaa, ja vuorituuli vilvoitteli suloisesti vaeltajien poskia ei kolkon viileänä vaan hempeänä kuin kevään keijukainen. Isä menee paimenmajaan saamaan maitoa itselleen ja omaisilleen. Sillaikaa levähtää toinen tyttäristä sammaltuneella kivellä nojaten selkäänsä kallionseinään.
Hän oli kuullut heidän iloiset äänensä rappusissa ja sitten vaunujen vierinnän. Nyt olivat he poissa, nyt oli kaikki niin hiljaista ja yksinäistä ja nyt vierivät suuret kyynelkarpalot alas Leonoren poskia myöten. Hän tunsi olevansa niin hyljätty, niin luonnon lapsipuoli, niin yksinään maailmassa.
Tervehtivät ja mitä lienevät sanoneet, ei Hanna kuullut. Kun sydän löi niin hirveästi ja poskia poltti kuin tulessa. Ei olisi voinut katsoa heitä silmiin, ei vaikka! Kiitti, kun pääsi takaisin entiseen paikkaansa. Sinne tulivat lähelle istumaan muutkin. Olga alkoi keskustelua, vapaasti ja tottuneesti, ihan kuin suuri ihminen, ja niinkuin hän oli romaaneissa lukenut. Kumma, että hän osasi.
Andreas seisoi siellä taputellen Ruskoa ja kyyneleet juoksivat karpaloina alas poskia myöten. Ellen meni hänen luoksensa ja kysyi häneltä kovalla äänellä miksi hän itki! Sen sinä tiedät varsin hyvin! vastasi Andreas nyyhkien.
"Siis on hän vaimosi, ja tulevana pyhänä kuuluutetaan ensimmäinen ja toinen kerta, seuraavana pyhänä menette vihille." Elina lankesi Antin kaulaan, ja kyyneleet valuivat poskia myöten. Mutta Elinan vanhemmat seisoivat hämmästyksissään kuin kiinninaulattuina.
Kuinka te muuten olisitte saaneet joululeipää? kysyi Maria. Maria on aina hyvä, sanoi Göthilda, joka lempeillä silmillänsä oli kau'an katsellut vähän riiteleviä siskojansa. Tiedättekö te, minä taidan kyllä semmoisen kertomuksen, minäkin; minulla on aikaa miettiä sellaisia. Niin sinä olet aina kiltti sinä, sanoi Berndt, taputtaen Göthildan ahvettuneita poskia; puhu sinä.
Mut kaunehin kassapäistä nyt astuvi Väinön luo ja kantelon viisikielen ikitietäjän kätehen tuo: »Oi ottaos omasi Väinö, suo soittosi soida taas, ja laulaos vanha laulu näin pyytävi nuoret maas.» Ja pitkin poskia Väinön vedet virtasi tulvanaan, kun vanhan, vaskisen soiton taas tunsi hän polvellaan.
Kättesi työllä tahdot auttaa äitiäsi, olla hänelle tukena hänen elämänsä iltahetkenä, Jumala siunatkoon sinua siitä, rakas, hyvä lapsi!" Hän syleili häntä ja siveli laihtuneella kädellään hellästi Georgin poskia. Tämä hengitti huokeammin. "Jumalalle kiitos!" huusi hän. "pelkäsin surettaa sinua kovasti ja näen nyt ilokseni, että olet voimakkaampi ja lujempi kuin minä. Nyt on kaikki hyvä.
Nyt taistohon, raukat, rajan takaa te tulkaa! Saa kyydin, ken miekkaa ei kourassa kanna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Suuss' illan, miss' ylpeän linnan ma nään, soi laulelo vanhuksen harmajapään, ja poskia laulajan kyynelet valaa: "Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät