Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja tämän päivän illaksi on kaikki, mitä Turussa kuuluisaa siihen aikaan oli, kutsuttu majurin luokse. Majuri toivoi vielä. «Vaan kuule, Anna!« sanoi Maria jatkaen puhettaan puutarhassa. «Sen teit väärin ja samaten teki väärin isäni«, lausui hän lyöden isäänsä hiljaa polvelle, «että te minulta niin kauvan salassa piditte Johanneksen ilmaantumisen Turussa, kun minä hänen kuolleen luulin.
Ja tervehdykseksi lukkari ilmoitti sen harmillisen uutisen, että rovasti ei tule saapuville. Johanneksen oli siis toimittaminen alttaripalveluskin. Lukkarin mentyä Johannes istui masentuneena tuolille, toinen käsi pöydälle ja toinen polvelle. Ohimo painui pöydän reunaa vasten ja silmä katsoi lakastuneena jotain rakoa permannossa.
Jos todellakin, kuten Eljaksen toivo on, älyttäisiin edes osa niistä rahoista, joita metsillä saadaan, panna henkivakuutukseen, niin jäisi toki vakuutussumma tulevalle polvelle. Nyt sitä vastoin jätetään tulevain polvien perittäväksi metsättömät tilat, jotka muutenkin ovat turmeltuneet.
»Niin ja rengillä pitäisi olla aina työtä, jos ei muuta niin syödä, syömästä päästyä siunata ja siunaamasta päästyä kintaitansa hieroa», sanoi joukkoon Sakarin Jassu, suu kurillisessa naurussa. Hän oli istunut pöytäpenkille selin pöytään, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka polven ympärillä kädet olivat mukavasti ristissä.
Minä juoksin niin kiivaasti muorin luo, että olin vähällä lentää pääni uunin rintaan, istuin muorin polvelle ja sanoin: Opettakaa, muorikulta, minua lukemaan. No, niinpä niin, sanoi muori, otti älläpuikon, osoitti sillä kirjan ensi sivulla olevaa isoa kirjainta ja sanoi: tuo on Aa. Siitäpä se olikin alku, niin kuin muori oli sanonut.
Pian ei häntä varten tarvittu enää mitään vitjoja eikä kytkyeitä. Hän oppi ymmärtämään nimensä ja tulemaan luokse, kun häntä kutsuttiin. Hän oppi hyppäämään polvelle ja antamaan leikitellä kanssaan. Silloin hän aina tiesi saavansa maitoa, hunajaa tai sokeria. Viinaa sai hän vain harvoin ja silloin kun heillä oli kirkonkylän herroja vieraina. Mutta silloin hänen olikin parhaat temppunsa näytettävä.
En milloinkaan, en milloinkaan! sanoi Marja, kiihkeästi torjuen, posket leimahtaen. Kovin pahastuvat, jos et tee, niinkuin pyytävät. En milloinkaan, en milloinkaan minä tätä poikaa sen miehen polvelle laske! Mutta minnekäs sinä sen panet? Lähden täältä, kotiini vien. Ei ne päästä eivät ne sinulle ainakaan lasta anna. Leppyisit viimeinkin, Marja, ja lepytkin, kun tulee.
Samassa meni hän akkunan luo, kiipesi varovasti sen alla olevalle pöydälle ja keinotteli auki akkunakaihtimet. "Miksi täällä kaikki on niin likaista ja siivotonta? Tomua ja hämähäkin verkkoja noin paljon! Sinulla, setä, on ruma asunto", sanoi Helmi ympärilleen katsottuaan, kiiveten samassa kapteenin polvelle.
Laituri oli jonkun verran korkeammalla, Agnes asettui reunalle, tarttui hänen käteensä ja valmistauttui hyppäykseen. Elkää vaan pudotko. Annatteko minun astua polvellenne? Tehkää hyvin. Ja Agnes astui tosiaan pienellä, sievällä jalallaan Antin polvelle ensin ja pujahti siitä vasta hänen toiselle puolelleen penkille. Veri kuohahti minulla ylös aivoihin.
istuu isän polvelle ja silittää hänen hastaan, taasen kyökkiin kiiruhtaapi. Kummaksuen lastaan katsoo ukko rovasti ja hiljaa hymähtääpi. jotakin hän arvaa, enin arvoitukseks jääpi. Mutta miss' on taideniekka? Miksei täällä, jossa päiviä, viikkoja elänyt on kuin kullan kukkarossa? Hetken työnsä seurassa hän vielä viettää tahtoi. Huomenna sitä kaikki kansa katsella jo mahtoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät