Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Mut pöllö, mi männyn latvassa haipuu, Saa nähdä, kun Pukki hangelle vaipuu. On reki nyt poissa vainajan luota, Mutt' hanki itkevi Pukkia, tuota. Leikkejä. METS
Kaipasin, kaipasin niin innokkaasti tuota hävinnyttä aikaa, kaipasin Elinaa, kuin olin poissa, kaipasin vielä enemmän, kuin olin hänen seurassaan, ja niin kului sekä kevät että kesä minun huomaamattani; päivät haihtuivat minulta vaan yhdessä mietiskelemisessä, ja vasta kuin syksy tuli ja minun oli mentävä takaisin yliopistokaupunkiin, niin tämä murehtiva mielisteleminen muuntui haluttomaksi vastenmielisyydeksi kaikkeen työhön, katkeraksi nyreydeksi ulkomaailmaa ja sen menoja vastaan, ja minun nyt melkein aina teki mieleni päästä hänen läheisyyteensä jatkamaan tuota hehkuvaa mietiskelemistä, joka äskettäin oli ollut minulle niin vastenmielinen.
KAISA. Paholainenko sinuakin, veulosuuta joka paikkaan traksii. Pysyisit kerrankin poissa ihmisviljoilta, senkin veulosuu. R
Veljeni Roomalaiselle, Publius Cornelius Scipiolle menevästä kirjeestä minä heti olen pitävä huolta, mutta saatuasi hänen vastauksensa, tekisit viisaammin, jos antaisit viedä itsesi minun vaimoni tahi sisareni luo, jotka asuvat kaupungissa, ja toisen tai toisen luona odottaisit aamua. Täällä et sinä saata viipyä hetkeäkään huomatuksi joutumatta, minun poissa ollessani. Kuinka voisinkaan.... Niin!
En ymmärrä... Ah Ilmar! Ilmari! Haa onnetonta minua! En mitään Mä kuullut enkä nähnyt, vaikka juoksin Ja vaikka huusin! Yksin taivahalla Kuu loisti heloitteli kylmästi Ja metsät luonnon kaiken vaietessa Ivaten huutojani matkeivat. Mut Ilmari on poissa! Iloni On poissa! Tule, tule takaisin! Voi riennä Ilmar äitis sylihin!
Ula ja minä olimme eräänä päivänä olleet tavallisuuden mukaan poissa, ja saatuamme tapetuksi pari niittykaurista, levähdimme hetkeksi muutaman mimosaryhmän varjossa, sill'aikaa kuin kaksi helmikanaa, jotka olin ampunut, kiehuivat mehiläispesässä, minkä Ula älykkäästi oli padaksi kääntänyt.
»Mitä te sillä tarkoitatte?« vastasi gambusino. »Hyvä, otaksukaamme pahinta, ja se olisi teidän kannaltanne katsoen, että eversti ja hänen zacatecaslansieerinsa olisivat poissa.
Voi olla, mutta koulunkäynti on yleinen Kiinassa. Ja samaten selkäänsaanti. Minusta te kuitenkin sanoitte, että koulumestari on poissa ja että valistuksen aikakausi on yhä edistymässä." "Niin, kaupungeissa, mutta ei näissä pääsemättömissä maalais-seuduissa; ja se tekee minun vallan hulluksi. Minä tunnen olevani täällä kadotettuna, menetettynä.
Sanovathan muut, että he ovat sisällisestä kutsumuksesta tulleet papiksi. Mutta minä en ole tullut sisällisestä kutsumuksesta, jos mennään oikein pohjaan asti. Minähän tein päätökseni silloin sinä tiedät. Ja nyt kun tuo silloinen vaikutin alkaa olla poissa, niin ilmaantuu, että minä olen pappina vaan toimeentulon vuoksi. No mutta Johannes !
On suurten sulhojen aika poissa, on laulu kuollut ja murhe koissa. Hän paistoi päivänä talvi-öissä, hän kuulti kullassa, kirjovöissä. Hän tuoksui tuomena tanhualla ja urhot leikki sen lehvän alla. Hän kukki kumpuna Suomen suossa, hän lauloi koskena laakson vuossa. Nyt syys on manssa ja sydämissä ja kansa kaipion kyynelissä. On suurten sulhojen aika poissa, on laulu kuollut ja murhe koissa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät