United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lähinnä eräs ystävällisen näköinen pieni kylä, joka hyvin herttaisena ja viehättävänä hedelmäpuitten ja tarhojen lomitse piiloutui. Siellä aioin yöni viettää ja aamulla varhain taas matkasauvaani tarttua, saapuakseni H:n yliopistokaupunkiin; sillä tämä on matkani viime määrä." "Olet siis ylioppilas?" kysyi vieras. "En vielä", kuului vastaus, "mutta siksi tulemaisillani."
Kaipasin, kaipasin niin innokkaasti tuota hävinnyttä aikaa, kaipasin Elinaa, kuin olin poissa, kaipasin vielä enemmän, kuin olin hänen seurassaan, ja niin kului sekä kevät että kesä minun huomaamattani; päivät haihtuivat minulta vaan yhdessä mietiskelemisessä, ja vasta kuin syksy tuli ja minun oli mentävä takaisin yliopistokaupunkiin, niin tämä murehtiva mielisteleminen muuntui haluttomaksi vastenmielisyydeksi kaikkeen työhön, katkeraksi nyreydeksi ulkomaailmaa ja sen menoja vastaan, ja minun nyt melkein aina teki mieleni päästä hänen läheisyyteensä jatkamaan tuota hehkuvaa mietiskelemistä, joka äskettäin oli ollut minulle niin vastenmielinen.
Mutta Bengt ei vastannut juuri mitään, hän arveli, että kirje oli "kiltisti" kirjotettu sekä yhtyi muutoin Svenin toivoon, että "kaikki oli selviytyvä". Mutta Bengt matkusti sopimuksen mukaan yliopistokaupunkiin selvittämään asioita. Ne päivät olivat Esterille vaikeat, odotuksen ja yksinäisyyden päiviä, jolloin hän sulkeutui huoneeseensa, peläten tavata ihmisiä, palvelijoitansakin.
Kunnon ihmisten sydämellisyydestä Georg heltyi kyyneleihin asti ja hyvin vaikealle hänestä tuntui heistä eroaminen. Vasta kun hän oli jättänyt pienen kylän kauas taakseen, herkesi kyyneleet juoksemasta. Oli jo puolisen aika, kun Georg yliopistokaupunkiin saapui.
Tilaisuus tekee varkaan, sanoo sananlasku, ja kun on paljo rahaa ja tavaraa, on myös joka hetki tilaisuus tehdä syntiä. Olen osaani tyytyväinen!" "Ja siinä teette oikein!" vastasi Georg. "Hyvää yötä nyt kuitenkin! Minun pitää huomenna varhain lähteä matkalle taas, ehtiäkseni ajoissa H:n yliopistokaupunkiin." "Aiotte siis H:iin?" kysyi vanha Kristiina osaaottavasti.
Kuten tulitte tietämään, olen viettänyt jonkun aikaa matkoilla, rientänyt paikasta toiseen, rientänyt levottomalla nopeudella. Mihin? Sitä en tiedä itsekään, tuntuu vain, kuin olisi joku minua ajanut yhä etenpäin. Vihdoinkin olen asettunut tähän vanhaan yliopistokaupunkiin, jossa ylioppilaat polvi polven jälkeen ovat haaveilleet ja laulaneet Neckarin rannoilla.
Mutta kuitenkin, kaiketikin, eihän tuonne ole kuin tunnin matka, parin, kolmen kruunun reissu, niin arvelin, ja täydelleen rauhottaakseni omantuntoni päätin eräänä aamuna matkustaa tuohon vanhaan yliopistokaupunkiin, saahan tuonkin sitten kerran nähneeksi, josta on niin paljon lukenut ja kuullut.
Mutta jos niin onnellisesti sattuikin kuin ensimäisenä ja toisena opintovuotena, että tämä opetustoimi sitoi hänet itse yliopistokaupunkiin hän oli näet silloin opettajana erään kapteeni Mesterton'in perheessä Turussa , niin hän tietysti siinäkin tapauksessakin voi yliopistollisia opintoja harjottaa ainoastaan kotiopettajatehtäväinsä lomassa. Ja sehän tietenkin haittasi niiden menestymistä.
Yöhön asti juttelivat äiti ja poika ja iloitsivat odottamattomasta, runsaasta avusta. Pastori Friedrich. Aamuhämärässä kulki rivakkain askelin eräs nuori mies pääkaupungin portista ja suuntasi kulkunsa kymmenen peninkulman päässä olevaan yliopistokaupunkiin. Raitis tuuli puhalti häntä vastaan ja punasi hänen yönvalvonnasta ja liikaluvuista kalpeaksi käyneitä poskiaan.
Mutta toiselta puolen ei panettelu tietysti voinut olla kaikkea perää vailla; hän päätti siksi itse matkustaa yliopistokaupunkiin, ilmestyä odottamatta Svenin eteen ja ottaa selkoa asioista. Mutta hän tapasi Svenin tyytyväisenä ja iloisena, ja hänen käytöksensä isää kohtaan oli avomielisempi kuin ennen. Hän oli saanut olentoonsa jotain miehekästä, itsetietoisen ryhdin, jota hänellä ei ennen ollut.