Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
JUHANI. Sitä kohden hän sommaili kuitenkin. Ah, olisi hänen päänsä lakeelta parin kolmen kymmenen talven lumi poissa, niin Herran poika! TUOMAS. Menkäät, ukko! UKKO. Köntit! Ole, ole, ole, olenko minä keppikoni edessänne, te korven hallavat, päähännuijittavat sudenpenikat? Mutta kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, teidät opetan vielä, minä, minä teidät opetan, köntit!
Silloin herttua Guntaris saapui palvelijoiden kanssa huoneeseen. "Vitiges", huusi hän, "kuninkaalliset korut ovat kadonneet." "Miten se on mahdollista? Avaimet ovat olleet Hildebadilla." "Kultainen arkku ja useita muitakin arkkuja on poissa. "Tyhjässä komerossa, jossa ne olivat, oli tämä pergamenttipala. "Siinä oli Hildebadin kirjurin käsialaa."
Neljänneksen tuntia kestäneen levottoman, mieltä jännittävän odotuksen perästä ehdoitti Hirventappaja, että soutaisivat niemen ympäri ja, jos mahdollista, koettaisivat silmätä leiriin, nähdäkseen minkätähden Hist ei tullutkaan. Indiani kieltäytyi kumminkin vakaasti lähtemästä paikaltaan, syystä osoittaen kuinka julmasti tyttö pettyisi, jos heidän poissa ollessaan saapuisi yhdyntäpaikalle.
Johannes oli samassa silmänräpäyksessä jääkylmäksi sävähtänyt. Poissa oli tuossa tuokiossa kaikki herttainen, kaikki lapsellinen ja avomielinen heidän väliltään. He olivat nyt kaksi vihollista. Kaksi sitäkin sokeampaa vihollista, kun he kumpikin rakastivat toisiaan ja kun heidän vihansa syy ei ollut sanoin selitettävissä.
Itse päästi hän emännän huivin ja otti sen mukaansa. Synkkä ja kamala oli nyt mielensä, kun hän astui hiljaista pihaa. Yksinään oli hän nyt. Emäntä oli, niinkuin Lauri oli tahtonut, poissa hänen tieltänsä. Vaan eiköhän se, vaikka näkymättömänä, vielä ollut häntä lähellä?
Emmerich viimeinkin herkesi kiusaamasta neekeriä muistaessaan, minkätähden hän oikeastaan oli Herkulesta hakenut. "Olkoon niin", lausui hän, "minä luotan sinuun ja odotan. Mutta luota sinäkin minuun, Herkules. Minä tiedän, että veljesi öisin pitävät salaisia kokouksia, etkä sinäkään ole niistä poissa. Kerro nyt minulle, mitä salaisia asioita niissä keskustelette."
Olisi tehnyt mieleni tietää, kuinka kala oikein oli päässyt, mutta ajattelin, että oli hienotunteisempaa puhua ilmasta. Näyttää siltä kuin rupeisi yöksi satamaan. Ruvetkoon! ärähti ukko. Koska oli se ääni kellossa, niin ei tarvinnut minunkaan hemmoitella, ja kysyin siis säälimättä: Mitenkä se oikein pääsi? En tiedä. Kun tultiin suvantoon, oli poissa. Veikö se vehkeet mennessään?
Mut öisen kulkijan on järki poissa: se harhaa metsän synkän sokkeloissa ja hurjaa onnenunta unelmoi. Pan vaiennut on metsän pimennoissa ja tähdet suuret syttyy vihrein valoin ja Selene kuin kuumesairain paloin yön äärettömän keinun aallokoissa. Faun vanha yksin saloin sokkeloissa käy vanhuuttansa väsynehin jaloin ja kiroo lemmetöntä yötä saloin ja kaihoo aikaa, jok' on iäks poissa.
"En yhtäkään tuntia ole työstä poissa", wastasi Mikko jäykästi, ja samassa meni hän ja otti matkalaukustansa työ=kintaat, jotka hän oli sitäwarten jo ennen warustanut. Ne saatuansa läksi hän muiden kanssa työhön.
"Näetkös, Olli," keskeytti Inka, "Yrjö näyttää semmoiselta kuin paha omatunto ja ... ja ... huomasitkos, että Kosken Anna oli ainoa kaikista tytöistä, joka ei tullut tänne minun häihini; tässä varmaankin on onnettomuus tulossa ... muuten ei hän olisi ollut poissa minun häistäni, sillä vanha ystävyys ei ruostu, niinhän sanotaan." "Annako? Niin ... se on totta; häntä minä en nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät