Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Joen rannalla, kosken alla seisoi ryhmä nuoria miehiä, kylän poikia, jotka tupakkarahoja ansaitakseen valvoivat joskus lyhyen kesäyön tukkijoella. Olavin katse sattui ryhmään pisarat jääksi riittyivät. Hän tunsi äkkiä raskaan riihenparren puristusta olkapäässään.
Nyt hän vihelteli kenkää tarkastellen ja taas selitti kerskaten: »Silloin sitä kun jo teijän kokoisinakii tapella nahistettiin, niin siinä pit ryty kuuluu ja tukkapiä tupruta, mutta kielimään ei tohtinna kukaan männä tahi selekääsä sai jotta nauku!» Varsinkin poikia se huvitti. He olivat jo miltei ihastuneet mestariinsa.
Pojat eiwät pettäneet ukkoa, sillä he antoiwat hänelle wiisi penniä jokaisesta mongerruksesta, ja ukko oikein hykersi ilosta käsiänsä saadessaan niin paljon rahaa. Tuo kaikki huwitti poikia niin paljon, ett'eiwät he näyttäneet mitään muuta näkewän eikä kuulewan. Sillä ajalla, johon tämä kertomukseni on kuuluwa, oli wielä tuo turmiota tuottawa kotitarpeen wiinan=poltto woimassa.
Viimein kuitenkin hytkähti muorin povesta lapsellinen nauru ja hän virkkoi: »Rovasti rovasti, lienen hourannut. Minä äsken näin unta, että kuolema tuli minua noutamaan ja sanoi itseään rovastiksi. Vai rovasti. Oletteko sen rovasti Petreliuksen poika, joka oli minun rippikoulupappini?» En ole Petreliuksen poika, minä olen kaukaa Etelä-Suomen poikia. Minä en tunne sitä Etelä-Suomea.
Suomen pojat poies menkööt engelsmannin laivaan, Jossa ei he muuta näe, kun meren mustan ja taivaan. Poies vieään Suomen pojat ruunun ankkuripajaan, Siellä lyövät rauan päälle, kivimuurit kajaa. Siell' on itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen, Ilta, aamu, yö ja päivä, kaikki yhenlainen. Mikäs auttaa Suomen poikia, kun ei rahat auta Täytyy mennä maasta pois, takoa kylmää rautaa. 12. IK
Tunnelin aukon edustalle oli kokoontunut melkoinen joukko äitejä, sisaria, veljiä, poikia ja tyttäriä, joilla kaikilla oli rakkaansa turmiollisessa vuorihaudassa, jonka suu vihdoinkin oli auki. Ei yksikään noista kovista, surullisista jälkeenjääneitten katseista koskenut ihanata viehättävätä maisemata; sillä kaikkialla liikkuvalle kuololle, eikä elämälle, omistettiin suurin tarkkaavaisuus.
Silmät vain yhä pysyivät yhtä kirkkaina ja selvinä, ja niillä hän katseli Katria, joka oli hänestä kaunein näkö kaikista, ja poikia, jotka Katrin jälkeen olivat kauneimmat katsottavat. Iltapuolella sunnuntaina tuli seuraan aina lisäksi Juhana ja palvelustyttö, joka tänä vuonna oli hankittu avuksi.
Puodin ovet olivat kiinni... Mutta näkiköhän vaan oikein? Kiinni ne ovat... Juhannus-aattona jäi Josu piirustamaan kuvaa, jolle oli nimeksi pannut: "Hellät Toverit." Se esittää kahta suutarin oppipoikaa tukkanuotan vedossa. Poikia lähestyy takaapäin ja salaa mestari, voitonriemu silmissä ja laskahihna kädessä. Kuva pani naurutuulelle katsojan, niin oli luontevasti tehty... "Josu tule avaamaan."
Mutta täällä Liperissä sitä ei olla Nauku-Maijan poikia siinäkään asiassa. Se saa asia tulla töröttää niin kuin rännistä saaviin laskisi. Eikäpä tuo Liperi näy sen köyhemmäksi siitä tavarasta tulevan, vaikka sitä ei surra, vaan annetaan leipämyllystä tulla ulos sitä mukaa kuin sinne korvasta toista valuu, kuin ruista jyvälaarista myllynkiveen.»
Mutta he tunsivat kuitenkin olevansa veljiä, saman kansan poikia, he puhuivat samaa, ylpeältä kajahtavaa kieltä, heillä oli samanlaiset kultakiharat, samanlainen lumenvalkoinen iho, samanlaiset kirkkaat, loistavat silmät ja ennen kaikkea samanlainen tunne rinnassa: voittajina olemme tässä maassa, jonka isämme ovat erottaneet roomalaisesta maailmanvallasta ja jossa tahdomme asua elävinä tai kuolleina.
Päivän Sana
Muut Etsivät