United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta niistä ryöstetyistä ja poltetuista taloista päinvastoin kaikki pojat ja miehet, kuka vain kynnelle kykenee, joukossa viisitoistavuotisia poikia ja kuusi- ja seitsenkymmenvuotisia vanhuksia, lähtevät monikymmenpenikulmaisia erämaataipaleita kiertäen kaikki punaisten leiripaikat valkoisten rintamalle hiihtäen.
"He metsään jatkoi kulkuaan, Vain kauemmas yhä ko'ista: Salon synkkiä teitä jo astutaan, Mihin päivä ei enää loista. "He tahtoi tietää ihmeet maan Ja saavuttaa suurenmoista Ja tuossapa aurinko lappeellaan Se kiiluili kanervoista! "Mut peikko se noin teki taikojaan, Hän häijyin haltioista: Jos poiat hän lumoo, ei aiatkaan Lumouksesta poikia poista.
Minä vähät siitä, onko se teidän vanhojen mielestä kiitettävää tahi ei; minä laulan, nauran ja olen iloinen, enkä koskaan aio tulla tuollaiseksi tuppisuuksi kuin meidän rikkaimpien talojemme tyttäret ovat. Anni. Mitä sillä tarkoitat? Liisa. Minä tarkoitan, ett'en koskaan aio tulla tuollaiseksi suuttomaksi kanaksi, joka pelkäisin puhutellakin poikia vanhempieni näkyvissä. Anni.
Oli Kirstikin kulkija rohkea, hurja, Oli Kalselan Riitta ja Malviina kurja, Hupa Liisakin Kantiomon. Oli Topsalan Kusti ja Pietari Nasta, Nepä heilakka poikia tanssissa vasta Kyliin tyttöjä nostelemaan. Oli torppari Matti ja Mustolan renki Ja rekryytti Pyssy ja Paltainenki Ja räätäli Autiomaan.
On nyt meitä miekan alla, Poikia sotapoluilla; Yöt porumma pakkasessa, Luskomma lumen seassa, Päivät päätämmä kululla, Eli koiran kunnialla, Isännät ikisiassa, Miehet melkiarvosessa.
Kun sitte molemmat olivat puolikasvuisia poikia, tuli Lents isällensä oppiin ja Pilgrim eräälle kylttimaalarille, mutta he pitivät kuitenkin uskollisesti yhtä.
Niemen nenässä siellä, mistä kuului höyryn hiljainen tohina, oli suuri joukko nuorta väkeä pyhäänsä pitämässä. Ne olivat tyttöjä ja poikia, niitä samoja, jotka lauvantai-iltana kauppamiehen edustalla kävelivät. Nyt he olivat istuutuneet rantatöyräille suurempiin ja pienempiin piireihin, tytöt ja pojat vastakkain.
Vaan äkkiä hyökkäsi vandaaleja tähän rauhalliseen yhteiskuntaan, jossa mitään aavistamatta vietettiin surujuhlaa, Terilän Heikki ja Lapin Mikko sekä muutamia muita poikia ilmestyi huutaen ja kirkuen paikalle.
Minä, minä opetan poikia nenälleni loiskeilemaan. Sillä Kolistimen vaari ei siinä juuri kauankaan siekaile ennen kun hän iskee. JUHANI. Minä häntä isken tuohon takkuiseen kaulukseen ja kiskon äijän ilman armoa olutkestiin. Heisaa, ukko! Nyt marssimme! UKKO. Helvettiin sinä! JUHANI. Olutta juomaan että mahas repee! UKKO. Hellitä kaulukseni, saatpa muutoin vasten klanias.
Tämmöisiä hauki poikia ei vedelläkään Turun puolella eikä juuri Uudessakaan kaupungissa, mutta taas tulee kalamiehen arvo väliin, ja siksipä vastataankin vain: "Onhan tätä nyt tässä kerraksi keittää." Ja vastausta seuraa tuommoinen ylen tyyni sylkäys vasemmasta suupielestä. "Juu, juu", jatkaa matami Jokelin. "Kyll' se on koko friski kala. Mahraks se paina kuin pal'ja?"