United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sanomattoman taitavasti sysäsi hän Charlotte neidin valta-istuimelta, jolla tämä niin monta vuotta oli istunut Bengtin kodissa, ja asettui itse hänen paikalleen. Charlotte neiti kivettyi hämmästyksestä: mitä tämä oli, mikä kissankynsi niin äkkiarvaamatta pistihe näkyviin?

Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pihalle, varsin päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, taivon aurinko tavannut. Silloin vanha Väinämöinen sai itse sanelemahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot näyttämästä, päivä kulta, koittamasta, aurinko, ylenemästä!

Ja hän tunsi ihmistuskat tuo pyhä Jumalan Poika, ja hän matkas maailmalle, laaksoihin inehmonlasten: pistihe joka pihalle, joka katsoi kartanolle, souteli solut sydänten, luonnon tiehyet tuhannet, itki kanssa itkeväisten, nauroi kanssa nauravaisten, lempi lempiväin keralla, kuoli kuolevain keralla, harjoitti hyvehet kaikki, maistoi maljat karvahatkin, ammatit eri-alaiset, ijät, säädyt ihmiskunnan.

"Taitaahan niitä keräytyä noin puolentoista sataan." Me vaikenimme kumpikin. "Kirjoitatkos sinä kauniisti?" alotin minä taas. Mies myhähti koko suunsa leveältä; nyykäytti päätänsä, pistihe konttoriin ja toi paperin, jossa oli kirjoitusta. "Tämä on minun kirjoitustani" sanoi hän, yhä vieläkin hymyillen. Minä katsahdin.

Eikä se näyttänyt mitään pelkäävän. Välistä pistihe, niinkuin se entinenkin pihajänis, ihan pirtin oven edessä, ikäänkuin ivatakseen Pekan pyyntihommia. Mutta nyt oli Pekka huomannut, että se kulkiessaan pihaan ja pihasta metsään, jossa sillä oli makuupaikkansa jossain mökin takana olevan korkean vuoren rinteellä, pistäytyi alangon niittyladolla.

Oli kuin olisi jotain ikävää odotettu tapahtuvaksi. Ainoa, joka kumminkin pysyi ennallaan, oli kymmenniekka. Vihdoinkin viimein pistihe isäntä ulos asioilleen. Silloin päällikkö rohkasi mieltään ja kysäsi ärtyisesti: "no miltäs Riikka näytti?" "Riikka? Sekö kahvintuoja?" "Se se juuri, jota sinä tuijottelit, niinkuin olisit tahtonut puraisematta nielaista."

Kuinka pastori uskaltaa antaa rouvansa sellaisen Helsingin herran haltuun? pistihe neiti Liina sanomaan. Jo se toki uskaltaa, kun tietää, että omaa ukkoaanpa se kuitenkin aina ikävöipi. Vai mitenkä, Elli? Ei mitenkään, menehän nyt vain, vastasi Elli koettaen nauraa muiden mukana. Ja koko herrasväen kurillaan nenäliinoja heiluttaessa ajoi pastori tyytyväisenä ulos pihasta.

Kun Söderling ei osannut muuta sanoa, sanoi hän: Pastori on vain hyvä ja tulee ampumaan haahkoja ... kyllä niitä on jo säästettykin. Kiitos, kiitos. Söderlingska pistihe pastorin jälkeen.

Mutta eikö se ole viekkautta, enkö aio vain tehdä sitä omaatuntoani pettääkseni ja sitten, kun se on rauhoittunut ja vaiennut, jatkaakseni työtäni? Harhailin näin taistellen huoneesta huoneeseen ja palasin taas takkani ääreen. Vaivauduin yhä enemmän, tulin yhä levottomammaksi. Silloin aukeni ovi hiljalleen, ja enoni pistihe kamariini.

Juosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi; sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Kuulin mie mereltä itkun, poikki joen juorotuksen." Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe pihalle, vierähti veräjän suuhun; siinä korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama."