Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
MIKKO. Olisitkin sitten jäänyt sinne ulos leikkimään hänen kanssaan. Tulit tänne vähän pahaan aikaan. JOHANNES. Onko niin, Anna Liisa? ANNA LIISA. Voi, ei! Mikko vaan suotta JOHANNES. Luulin että Pirkko ilman aikojaan kujeili, kun ei tahtonut päästää minua sisään. Mutta ymmärsin syyn, kun näin Mikon täällä. MIKKO. Vai ymmärsit sinä?
Kohtapa nähtiinkin nyt satoja suita liikkumassa, kun emäntä, Hetvi, Ulla ja Pirkko kilpaa kantoivat syömistä, leipää, kalaa, voita, piimää. Sellaista yötä kuin viime yö oli, ei tänä talvena kuitenkaan toista tullut, vaikka jokaisen yön aikana savottalaisia sadoittain majaili Kentässä ja siellä yön aikana oltiin kuin myllyssä.
Hän on jo varsin arka jokaisesta äidin lausumasta moitteesta ja hän oikein pelkää pikku neitimme epäsuosiollisia katseita; vähemmän hän välittää «vanhimman siskomme» nuhteista. Hän on vasta yhdeksäntoista vuotias. Vanha Pirkko häntä pelkää eikä tohdi mennä hänen ohitsensa, luullen hänen hypähtävän ylitsensä.
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelkää ANNA LIISA. Pirkko ! PIRKKO. Mitä se tekee? Saahan sen sanoa. Anna Liisa pelkää, että Husso vielä sotkee Johanneksen ja hänen välinsä. Oho? Vai semmoisia sinä pelkäät, Anna Liisa? Siihen hän nyt ei kumminkaan ikinä maailmassa pysty. Ei, vaikka ! KORTESUO. Ei tietystikään. RIIKKA. Siunaa ja varjele Mikkohan se on! MIKKO. Päivää! KORTESUO. Päivää, päivää!
HUSSO. Et sinä ehkä antaisikaan Anna Liisaa kenellekään muulle? PIRKKO. En. En totta totisesti antaisi häntä kenellekään muulle pait Johannekselle. HUSSO. Et Mikollekaan? PIRKKO. Mikolle? Pyh! Hänelle nyt kaikkian vähimmän. HUSSO. Minkätähden hänelle kaikkian vähimmän? PIRKKO. Minkäkötähden? Kaikkea te kysytte. Ymmärtäähän nyt tuon. HUSSO. Kunko Mikolla ei ole taloa?
ANNA LIISA. Ei, Pirkko, jos lapsen saan, itse minä sen hoidan. En usko kenellekään. PIRKKO. Mutta sillä välin kumminkin? Et suinkaan sinä alituiseen voi istua sen ääressä. Ja minä sitä kyllä hoitaisin yhtä hyvin kuin sinäkin, ehkä vähän paremmin vielä, minä kun niin paljon pidän pikkuisista lapsista. Mutta sinähän niitä et ole kärsinyt tähän saakka ollenkaan. ANNA LIISA. Mistä sen tiedät?
Oli vanha inspehtori miesi iloinen ja raju, niinkuin vuoden vanha ori, jonk' ei vielä taltu taju.» Irja tuumii, tutkii: »Miksi majuri ei naura enää?» Vastaa Pirkko: »Varmaan siksi, että vaiva tekee tenää.» »Vaiva? Mistä?» Irja kysyy. »On hän mies nyt onnen, kunnon!» Pirkko hetken vaiti pysyy, vastaa: »Vaiva omantunnon.» Miettii Irja itseksensä: Oisko Pirkko oikeassa?
Sanokaa minullekin. HUSSO. Mitähän sinä virkkaisit, jos Anna Liisa vielä purkaisi Johanneksen kanssa ja menisi Mikolle? PIRKKO. Elkää vouhkiko tyhjää, vanha ihminen. HUSSO. Mikkopa on paljon pulskempi mies kuin Johannes. PIRKKO. Menkää suolle! HUSSO. Etteikö ole sitten? PIRKKO. Menkää suolle, minä sanon! HUSSO. Eikä se Anna Liisa ole niinkään hanakkata Johannekselle menemään.
Koska kuulin, kun Johannes sanoi, että olette yhdessä tuumanneet. Tuleeko tänne sitten paljon vieraita, Anna Liisa? Tuleeko? Vastaa sinä! ANNA LIISA. Anna minun olla rauhassa. Sinä rupatat aina niin kauheasti. PIRKKO. Ka, mitä sinä olet niin pahalla tuulella? Riitelittekö te Husson kanssa? ANNA LIISA. Pirkko! Juoksepa katsomaan, minne päin Husso meni.
Eikä se jaksanut pitää päätäänkään pystyssä, noinikään se vaan nyökytti, katsopas, noinikään, noin noin. Mutta sitäpä varten ei pientä lasta saa pitääkään ylöspäin, vaan aina pitkällään, näin käsivarrella. Ja niskan alla pitää aina olla tukea. Voi, kyllä minä toki osaan hoitaa semmoista pikkuista, etkö usko? ANNA LIISA. Uskon. PIRKKO. Otathan sinä sitten minut oikein vakituisesti sitä hoitamaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät