Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
MIKKO. Niin, että nyt sen tiedät. Menettele sen mukaan. Jos tahdot välttää pahoja seurauksia, niin tee pikainen loppu Johanneksen kanssa. Ja tee se tällä hetkellä muuten käy ohraisesti. ANNA LIISA. Vaiti, kuulethan. Et saa mennä sisään, et saa, et saa, kun Anna Liisa kielsi, sinäpä vasta. Pirkko sinä, mitä tuo tuommoinen on? Päästä minut irti, menenhän minä kumminkin.
Peittää Hurtta sydämensä, viihdy ei hän Hovilassa. Virkkaa vihdoin: »Eikö lemmi enää hän kuin ennen mua?» Vastaust' ei Pirkko emmi: »Kärsii hän, siis lempii sua!» Painaa nojaan seinähirren Irja päänsä kaunokaisen, kuulee Tuonen toukan virren, virkkaa suulla surevaisen: »Ah, on täällä Hovilassa kaikki hämärää ja kummaa, niinkuin tarun maailmassa asteleisi tietä tummaa!
PIRKKO. Vaiti, sinä! Minä en puhu sinulle, minä puhun muille. Niin; »siveä nuori neiti Anna Liisa Kortesuo, joiden aijottu avioliitto nyt ensi kerran kuulutetaan». MIKKO. Anna Liisaako siellä kuulutettiinkin? Kun minä luulin koko ajan että Pirkkoa. PIRKKO (pyörähtää Mikkoa kohti kädet selän takana, irvistää ja matkii).
Vieras nousi tervehtimään. Hän oli kookas, pullea mies, silmät pienet ja hyväntahtoisen näköiset. Olkaa hyvä ja istukaa! Pirkko hoi! huusi vouti sitten unohtaen juhlallisuutensa. Sisään tuli keski-ikäinen, pulska nainen, vyötäisillään avainnippu, jota hän emännän vallalla oli kantanut jo voudin vaimon eläessä. Tuo olutta, Pirkko! Pyydän saada juoda terveydeksenne!
Hemmi ja Tuomas laittoivat haat salinkin oviin, jotteivät vieraat pääsisi sinne, ja niin vetäytyivät isäntä ja emäntä sekä Tuomas isännän ja emännän kamariin ja Hemmi perheineen toiseen kamariin. Ulla ja Pirkko halusivat jäädä tanssiin.
KORTESUO. Olkoot vaan. Viis' niistä kaikista uusista muodeista. Meillä on ja meillä tarjotaan. Muutamia ryyppyjä ainakin, että vieraat tulevat iloiselle tuulelle. Pikkuinen humala ei se haittaa. PIRKKO. Isä, saankos minä nyt riisua hevosen ja viedä hakaan? KORTESUO. Saat. PIRKKO. Ja saanko ajaa ensin hevosen selässä pikkusen maantiellä? KORTESUO. No saat, koska mielesi tekee.
Se sitten on somaa, kun ne oppivat puhumaan ja sanovat minua tädiksi. »Pirkko täti, Pirkko täti, ota 'ylliin.» 'Ylliin' se sanoi Ristolan Elsakin, ei osannut sanoa ässää. ANNA LIISA. Etpä sinä pidäkään varalta siellä ikkunassa, Pirkko. Katselet vaan tänne. Nyt jos Husso onkin puikahtanut ohitse, ettet ole huomannutkaan. PIRKKO. Eikä ole puikahtanut ohitse. Minä siitä vastaan.
Käyttäköön hän päivässä vaikka koko naulan kahvia ja sokuria, jos hän kuten toivon on lapsille hyvä ystävä ja opettaja!» Sangen nyrpeänä vanha Pirkko poistui mumisten itsekseen: «No, no, kyllä vanha Pirkko voi olla vaitikin, niin, sen hän voi; no, no ... saammepa nähdä mihin kaikki tämä päättyy ... sokuria ja vehnästä hän kyllä osaa syödä..., mutta suolainen silakka ei kelpaa!.... No, no!»
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi? PIRKKO. Tietysti! JOHANNES. Silloin sinä ajat nurin. PIRKKO. Häpiä! ANNA LIISA. Pirkko, sinä! Kuka tuolla tavalla puhuu. PIRKKO. Mitäs hän vöhnii joutavia. Sanoo että minä ajan nurin. Mokomakin! Siinä sait! JOHANNES. Ei se mitään meidän välillä. Hyvää pataa me silti olemme, Pirkko ja minä.
Antakaa kun kaadan teille kahvia vähän lisää. Vielä täältä pannusta heruu. Anna Liisa, kuules, kun minä en saa näitä silmiä ylös. ANNA LIISA. Toimita tuo mies täältä ulos, Pirkko. Keksi joku keino. PIRKKO. Niin Mikkoko? ANNA LIISA. Hän juuri. Toimita nyt heti. PIRKKO. Kudotko sinä sitten minun sukkani valmiiksi? ANNA LIISA. Kudon, kudon! PIRKKO. Hyvä juttu!
Päivän Sana
Muut Etsivät