Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja kuule, sitten kun sinä saat lapsen, niin minä sitä hoidan. ANNA LIISA. Lapsen? Voi, Pirkko, mistä sen vielä tietää, saanko lapsen vai en. PIRKKO. Kyllä sinä saat. Miksi et saisi? Saavathan kaikki muutkin, jotka ovat naimisissa. Ajatteles, kun sinulla sitten olisi semmoinen pikkuinen kuin Ristolan emännälläkin tässä tuonoin. Se ei ollut alussa kuin tuon kokoinen.
PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään. HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi? PIRKKO. No, te jos jäätte. Mutta muut kaikki pois, ja väleen! KORTESUO. Mennään minun kammariini siksi aikaa. MIKKO. Elähän huoli, Pirkko, minä sinulle vielä näytän! PIRKKO. Näytät sinä! Minkähän tuota näytät? Nyt sukkelasti, Husso. Nostetaan seppeleet sisään.
Tiedätkös, mihin minä nyt lähden? Etpäs arvaa. JOHANNES. Isäsi kanssa kauppapuotiin ostamaan kuuliaistarpeita. PIRKKO. Enhän minä sinulta kysynytkään, kun Anna Liisalta. Mitä sinä menet sekaantumaan? Mitä jo vaan? JOHANNES. Eikö sitä saanut sanoa, joka ensin arvasi? PIRKKO. Arvasitko sinä? Kun kuulit tuolla ulkona. Ei, nyt pitää lähteä. Hyvästi siksi aikaa.
Milloin hän päiväkausia joi ja hurjasti temmelsi uhaten särkeä itsensä ja talonsa väen; milloin jurotti pitkät ajat, päivät ja yöt huoneessaan ottamatta ketään vastaan ja ketään luonaan kärsimättä. Emäntäpiika Pirkko ei saanut tulla näkösällekään. Ei suvainnut hän silmiensä eteen muita kuin Helunan, nuorimman palvelijansa, jonka oli saunoittajakseen korottanut kohta sydänmaalta palattuaan.
Vihdoin saavuttiin kotiin; siellä kaikki kilvan koettivat kertoa päivän tapahtumia; Pirkko vuodatti kyyneleitä «pikku enkelimäisen Petrea neitisensä» tähden ja laamanni syleili sydämmellisesti Jacobia.
«No, hyvä Pirkko, onhan hyvä, että hänelle maistuu!» vastasi Elise välttäen ja rauhoittavasti. «No, Herra varjelkoon! Nyt on hän vielä lisäksi sokurihiiri!» valitti vanha Pirkko parin päivän kuluttua. «Hän varmaankin panee vähintään parikymmentä murua kuppiin, muutenhan hän ei niin pian saisi sokuriastiaa tyhjäksi.
Minä sinut nutistan yhdellä kertaa ja sen teen oikein suurella halulla. ANNA LIISA. Ei tappelua, ei, ei! Johannes, Mikko! PIRKKO. Ahhah! sanoi akka, kun hautaan laskettiin. KORTESUO. Täällä sitä tuodaan muonaa huomiseksi. PIRKKO. Ja vieläpä häiksi asti. Näetkös, Anna Liisa, näin paljon vehnäjauhoja? Syntyy sinun leipoa niistä suuria rinkeliä ja jos mitä.
Pirkko taiten vastaa: »Kuka täällä öisin kutois kumman?» Irja hourinut on muka, itse tehnyt raidan tumman. Päättää Irja itseksensä: Lie, ken liekin! Turha tuosta synkistää on sydämensä, suotta naapuriinkin juosta. Arvata jo sentään voin ma, ett' on piikain työtä tämä, ja jos oikein aatkeloin ma, kauniit myös on raidat nämä.
Osaan minä jo jenkkaa, ja penkinpainajaista, ja vanhaa piikaa, ja polskaa. Mutta niitä uusia en osaa, ranseessia, vai miksi sitä sanotaan? Sitä en osaa enkä polkkaa mutta opetathan sinä, eikö niin? ANNA LIISA. Ajatteles, Pirkko, jos hän kääntyi takaisin? PIRKKO. Niin Hussoko? Vielä vain. Joka meni semmoista hamppua, ettei jälelleen katsonut. ANNA LIISA. Ei siellä näy ketään.
Jos kandidaatin osakkeet nousivat yhdellä taholla, niin joutuipa hän toisaalla yhä huonompiin kirjoihin. Pirkko, jonka hallussa oli osa talon ruokavaroista, alkoi näyttää sekä suuttuneelta että huolestuneelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät