Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Rovasti ajatteli Asariaksen varmaan pyytävän rahaa lainaksi ja nauroi sydämessään, sillä hänellä oli kukkarossa vaan kahdeksan viidettä penniä, kun eilen oli apulaiselle antanut tupakan ostoon puolitoista markkaa. "Eihän sitä ole muuta kuin mekin sitä nyt viimeinkin päästiin toisesta syytinkiläisestä", selitti Asarias. "Ruumis siis kirjoitettava?" kysyi rovasti.
Minä ostan sinulta vähän tätä nauhaa, paljonko sitä maksaa?» »En minä tiedä.» Rouva leikkasi pienen palan ja antoi kaksi penniä. Elsa lähti hyvillään. Rouva oli muutenkin ollut hyvä ja vielä ostanut vähäsen. Hän alkoi taas toivoa uudestaan. Muutamassa talossa istui paljon rouvia ulkona puutarhassa, toiset ompelivat ja toiset kutoivat sukkia. Elsa meni sinne. Siellä oli Montinin rouvakin.
Nyt näytti Honkaniemeläisten mielestä siltä kuin koko maailma olisi kääntynyt ylösalaisin, pohjapuoli päällepäin, ja kuin olisi mahdoton elää. Hevonen oli mennyt kuin kaivoon ja sen jäljessä viimeistä penniä myöten talon rahat, joita kymmeniä vuosia oli tavattomalla säästäväisyydellä kartutettu. Sen lisäksi ihmisten ylenkatse mustana painajaisena. Kun lähtivätkin herrojen kanssa käräjänkäyntiin!
Loviisa. Ei tietystikään! Hän on ennakkoluuloton... Minä en huoli yhtään peljätä... Hyvä! Loviisa. Veljeni on suositellut teitä vakavaksi nuoreksi mieheksi... Heikkinen. Minä kiitän! Loviisa. Oletteko raitis? Heikkinen. Ehdottomasti raitis! Loviisa. Ja säästäväinen? Heikkinen. Tavattoman säästäväinen! En koskaan maksa enemmän kuin kaksikymmentä penniä pullollisesta soodavettä. Loviisa. Hyvä!
Siis saisitte silloin nostaa jokaisena neljännes-vuotena 308 markkaa 98 penniä eli yhteensä vuodessa aina 1,235 markkaa 92 penniä. Tämän mukaan tulee siis rahoillenne, jotka nyt panette säästöön, silloin enempi kuin 40 prosenttia korkoa. Kuinka tämä on mahdollista?
Alamaamme kerjäläiset itse yliopistolaisetkin, jotka kulkevat kerjuulla erityisestä luvasta olivat nöyriä ja imartelevia, ja jos heille antoi plack'in pyytäen senkin vaihtamaan, jättivät he kohteliaasti boddlen takaisin. Mutta nämä ylämaalais-kerjäläiset olivat röyhkeitä, pyysivät almuja ainoastaan ostaakseen itselleen nuuskaa eivätkä antaneet mitään takaisin. Sama, arvoltaan noin 1/6 penniä.
Erään kerran jo sanoin renki Pekalle, kun ruvettiin maata: »Mikä se nyt lienee, kun en minä tiedä mitään tulleeksi ja tuntuu kuin olisi viisi penniä poissa.» »Siitäkö sinun on paha mieli, ettei ole hyvää mieltä? Eihän se ole tuulikaan aina yhdellä sijalla. Vedähän unta päähäsi, niin kyllä huolet kaikoaa», sanoi Pekka ja paneusi nukkumaan.
Ellet reppuasi tahdo itse kantaa, niin kylläpä joku kartanossa löytyy. Minä vartoon täällä niin kauan, muutoin ukko kyllä luotettava on." Mölhönen oli innokas ensiksi ehtiäksensä ja kiiruhti kartanoon. "Kiitoksia, hyvä ukkoseni hyvästä kyytistä," sanoi Vaaranen, "tässä olisi neljä kolmatta penniä. Onko siinä tarpeeksi?"
HURMERINTA. Mitä? ROUVA DANELL. Se on Hilleri. Hän tulee ja tahtoo minulta kuusi penniä! Minä menen Aleksandran kamariin. HURMERINTA. Tämä jo alkaa olla surullista! Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen härkä!» Huomenna toki loppuu mätäkuu! Päivää! Rakas Eeva! Käy istumaan. NEITI SALMELA. Pieni käännös. HURMERINTA. Sanomalehteenkö? Jätetään se nyt ja puhellaan.
Topias antoi kummallekin pojalle kymmenen penniä, lausuen antaissaan: "Täysinäisen herran saatte kumpikin sitte." "Mutta ettehän vaan syö sanaanne?" "Ja juo lupaustanne." "
Päivän Sana
Muut Etsivät