Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ken ei määräpäivälleen voinut joka penniä maksaa huoneen vuokraa, hänelle oli armotta matkapassit valmiina, oli asiat miten oli. Eräässä asiassa ei kapteeni kuitenkaan ollut kitsas. Viinaa hänellä piti vaan olla ja aina vaan viinaa, eikä hän sen hankkimisessa kipuillut rahanmenoa, kului mitä kului, sama se, mutta olla sitä vaan piti.
Te Hilleri olisitte eilen minua pettänyt! HILLERI. Millä tavoin, rouva Danell? ROUVA DANELL. Te tahdoitte kuusi penniä ostaaksenne joka pojallenne pennin korpun. HILLERI. Niin pyysin, rouva Danell. ROUVA DANELL. Eikös se kuudes poika ole aivan vasta syntynyt? HILLERI. Eilen, rouva Danell. ROUVA DANELL. Mutta niin pienet lapset eivät syö korppua! HILLERI. Eivätkö? ROUVA DANELL. Eivät syö!
Kun se tulivat, juoksimme me muut pakoon, vaan Mari, joka oli morsian ja istui töyräällä, ei kerennyt, vaan jäi siihen ja herra antoi tyttäriensä Marille viedä kymmenen penniä.» »Kuninkaan pojan morsiamisilla», nauroi Nikkilän emäntä. »Ne häntä kuvittelee nuo lapset.»
Sekinhän siinä on jo koko etu, että se toimittaa työtä köyhille.» Elsakin puuttui puheeseen ja kertoi, että Montinin herra oli antanut Ojanniemen Marille kymmenen penniä. »Missä?» »No nehän menivät Montinin herra ja rouva ja lapset ja muita herrasväkiä Montinin kaukavainiolle, kun me leikimme hiekkatöyräällä. Me olimme kuninkaan pojan morsiamisilla juuri.
Hongelin ja Svendelin seisoivat häntä lähinnä ja edellinen lausui hyvän kaupan toivossa: "herra pormestari, ei teidän tarvitse Oulusta asti niitä tuottaa, sillä minä myyn Rettigin kasakkia markka neljäkymmentä penniä naula, eikä sitä helpommalla oululaistenkaan kannata antaa, sillä minä tuotan kaikki tupakat, paitsi punaruusun, suoraan Turusta."
Hän antaa avun ajallansa», puhui Viion leski niin vakuuttavasti, että Nikkilän emäntä jäi kallellapäin katselemaan ja oli sen näköinen kuin että: tosiaan! Ja sitten kallisti hän päänsä toiselle puolelle ja oli kuin että: tuota en ole tullut ajatelleeksikaan. »Minä olen hakenut humppassut lainaan saadakseni tuota kolmea markkaa 28 penniä, vaan ei ole utautunut.
Kahviako vaan. No sama se. Kun olis ollunna viinaa. Kaataa kahvia, mutta ei lisää pullosta, tuopi pöydälle. Tässä olisi. Hiljempaa. Eiköhän sentään olisi parempaa? On parempaakin. Vie kupin kiukaan luo, täyttää pullosta, tuo takasin. Tässä, mutta se maksaa kymmenen penniä. Maistaa. No, tämä on toista! Maksaa. Siinäpä onkin kretaa, jota ei kissa syö. Nauraa. Kretaa, jota ei kissa syö.
Eikä hän nyt enää sitä muistakaan, että kuuli sieltä kärrynpyörien ritinän hän painakse makuusijoilleen, pöyhöttää päänaluisen, laskee kätensä päänsä alle ja puhelee itseksensä: Ei se tule maksamaan, jos korittain ostaa, kuin enintään viisikolmatta penniä puteli, ja se ei ole paljon päivässä maksaahan se sinukkakin sen ja jos kaksikin kuumimpana päivänä juo, niin ei sitten sadepäivänä juo yhtään maksaahan se sinukkakin sen, jos kaikki lukuun ottaa, lehmän ruuat ja hoidon ja piikain palkat ja kaikki.
"Minä tulen mukaasi, poikani! antakaat mulle vielä viisi leipää, semmoisia, jotka maksavat neljäkymmentä penniä; ne minä voin itse kantaa". Kaksi markkaa ja seitsemän seitsemättä penniä kaikesta. Voi hyvä Jumala, kuinka leipä ottaa paljoa isompaa tilaa kuin pitsit! Me lähdimme nyt molemmat käymään eteenpäin mitä jaksoimme.
Tässä ei auttanut muu, kuin pitää vahinko hyvänään. Voi harmia! Lisäksi alkoi vielä sataa hänen uudelle nutulleen ja outo kun oli, ei Antti tiennyt, mihin poiketa sateen suojaa etsimään. Kävellessään katua, näki hän niin sanotun »onnen pyörän», joka ihmisille ilmoittaa tulevaisuuden salatut asiat. Hinta 25 penniä. Se tieto nyt kumminkin täytyi ostaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät