Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mutta minä tiedän, mikä varmaan auttaa, jos ei muu. Tahdo siltä rahaa. Se on niin kitsas, niin kitsas. Pyydä häneltä vain viisi penniä, niin silloin hän lähtee hyppyyn kuin henkeä uhattaisiin. Ja muista sulkea ovi hänen jälkeensä, muuten meidän sali taas muuttuu kievariksi, niinkuin eilenkin. Ei minulla mitään niin kovin tärkeää asiaa olekaan pormestarille.
Poika oli juuri korjaamassa astiaansa uutta salakkaa, joka oli korkeana kaarena lentänyt ilmaan ja sieltä pudonnut sillalle. Oon minä välittä Villen ongella onkinna. Tässä on sinulle viisi penniä, niin saat ostaa itsellesi omituisen ongen.
Yksi luuli nähneensä ihka semmoisen miehen siellä, toinen täällä, ja minä lensin paikasta paikkaan, mutta aina vaan turhaan. Viimein olin jo nääntymäisilläni ja tuskin olisinkaan kotvalle aikaa jaksanut kotia tulla, ellei Paavo onneksi olisi minua hevoseensa ottanut. Niin tässä on rahat maidosta, isäntä, neljäkymmentä penniä kannulta, en saanut enempää, vaikka olisin itkenyt.
Ja hänellä semmoinen varsinkin oli tarpeen. Tuli arpajaiset, illanvietot, häät tai muut kestit, niin tuskin oli leninkiä päälle pantavaa. Tuosta kun laittoi, niin moneksi vuodeksi kestäisi hyvällä pidolla. Hän kysyi hintaa. »Kuusikymmentä penniä», vastattiin. Ei kuin kuusikymmentä penniä! »Neljätoista kyynärää.» Hän koetti laskea itsekseen, mutta ei saanut selvää, sillä ajatus ei juossut.
Maiju. No, kaikkea tuon neidin päähän pistääkin! No, se täytyy sanoa! Lyyli. Niin, kerro nyt, niin olet kiltti! Maiju. Mutta mitä siinä on kertomista neiti vaan tahtoo minulle nauraa. Lyyli. En suikaan. Kerro nyt, niin saat 50 p:iä! Maiju. 50 penniä! No, miksei. Mutta mitä vasten ? Lyyli. Kyllä minä sen sitten jälestäpäin selitän. Anna kuulla nyt vaan! Maiju. Otanko minä aivan alusta? Lyyli.
Kovaksi onneksi ei minun onnistunut päästä sisäoppilaaksi. Seuraavana päivänä piti hankkia koulutarpeita, kirjoja, vihkoja y.m. Toiset näyttivät siitä asiasta kyllä huolta pitävän, mutta minulla ei ollut yhtään penniä rahaa. Vaan luottamukseni Korkeimpaan auttajaan sitte jo varmistui niin, että saatoin Hänelle useasti vuodattaa sydämeni.
Ohikulkeville Tarjoo aarteitaan, Kaikenikäisille Suloruusujaan. Orvokkia ei vanhat osta, Eikä nuoret ruusuja. Lontoon elämä on vilkas, Kenpä huomaa kukkia. Yks' on liian vakaa, Toinen hilpeä; Täll' on kova kiire, Tuoll' ei penniä. Kukat toukokuussa Tavalliset on; Huomaamatta jäävät Suuren joukkion. Kehnosti siis kauppa sujuu Lontoon kivikaduilla; Orvokkia ei vanhat osta, Eikä nuoret ruusuja.
Te saatte kuoltuani kaiken omaisuuteni, ja sitä on nyt minulla rahaa lainassa kaksi tuhatta ja sata markkaa sekä kotona 25 markkaa 45 penniä ja vielä sitte kaikenlaista irtainta tavaraa vähäisen.» »Näetkös, muoriseni, hm, siinä käy patruunan puhe toteen: Kyllä Jumala lainaa rikkautta »
Martti joi siitä vesipuodista, jonka ovenpielet olivat peililasista; niissä näkyi koko mies ja miehen vitjat... Martti valutteli vähissä erin alas limunaatia ja katseli juomalasia pitkin ovenpieliin. Sitten Martti maksoi, antoi markan ja sai yhdeksänkymmentä penniä takaisin. Muut juomamiehet näkyivät maksavan mikä viidestäkymmenestä, mikä viidestäkolmatta pennistä ... markasta ei kukaan.
"Jos asianne on kiireellistä laatua," sanoi hän ja lähti menemään, "niin tulkaa puotiin Kalastajakadulle." Tunnin kuluttua seisoi mies puodissa. Topias maksoi hänelle vanhan velkansa, viisitoista penniä ja virkkoi puheen aluksi: "Ostakaa te nyt minulta jotakin." "Ei ole rahaa, kuin ei ole työtä." "Niin, kivet ovat lumen alla."
Päivän Sana
Muut Etsivät