Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kyllä kai luulevat minun nämät rahat varastaneeni, jos ne jollekulle näytän, mutta voinhan siltä olla huoleton, olenhan ne rehellisesti saanut kaikki kaikki paitsi tuon kymmenen penniä taitais olla paras jos heittäisin tuon tuulen tietä." Matti katseli rahaa, kierteli sitä käsissään, oli jo heittämässä, mutta vetikin kätensä takaisin, ja pisti sen takaisin taskuunsa.
»Ota nyt pois se kaksikymmentä penniä... Saamari, ota muilta sitten enemmän, ei mulla ole muuta rahaakaan joukossani.» Kastori huitoi käsillään, huusi ja pauhasi kuin ukkonen: »Voi se vieköön tuollaisen, tuollaisen ... mä sanon oikein vanhan tutun vuoksi: tuollaisen nälkäsilmän!» Mikon oli mieleen, kun häntä noin ylenmäärin kehuttiin.
Mitä sitä tyhjää viisi penniä, eihän se ole paljon kymmenenkään! No anna sitten kymmenen pennin edestä! Kukapa sitä puumerkittä uskoisi? Etkö luota minuun? Eläpä Tolari kaada sitä vesisankoa! äyäsi Juuso. Kuulitko Juuso? kysyi velanhalullinen. Kuulin, kuulin, vaan lakkaavasi luulin! Etkö luota siis minuun? Luotanhan minä sinuun kuin pukki suuriin sarviinsa! Mitä sitä pitäisi luottaa?
Olivat Iikan kanssa pyytäneet jonkun kerran äidiltä rahaa 5 penniä, mikä oli maksu kahdelta illalta vaan äiti ei ollut antanut. Ja kun Maija oli kuullut, että Topin pojat olivat antaneet Kurolan Eetun laskea aina ilmaiseksi, kun Eetu oli laskenut seisaallaan, niin oli Maijakin sitä varten harjoitellut muista mäistä laskemaan seisaallaan. Vaan ei ollut koskaan viitsinyt Topin pojilta kysyä.
Liisa on, näet, kun on saanut maalaisilta viisi tai kymmenen penniä, kun on niitten hevosia juotellut ja appeet tehnyt ja heidän asioitaan juossut, ja laivarannassakin kuuluu joskus käyneen matkustajain kapsäkin kantamista vaanimassa ja hopeisen silloin tällöin noukassut ja missä tuo kolunneekaan, eihän sitä rasavilliä tiedä isäkin on antanut pennin tai kaksi joskus sille, niin se on ne kaikki säästänyt saadakseen talvella oikein hyvät sukset.
Sinä kenties saat 10 tai 15 penniä kustakin kukasta ja 2 markkaa linnuista. Me tarvitsemme joka pennin." Elsa pullahti itkemään. "Tosin, jos niin tahdot, isäni. Mutta salli minun pitää ne!" Isä katsoi häneen ihmetellen. Elsa itki tavallisesti sangen harvoin; hän oli aina kaikissa toimissaan ja kaikissa vastoinkäymisissään iloinen kuin lintunen. "Meidän tulee kysyä äidin mielipidettä."
Näistä kolmesta talosta kolmelta vuodelta tekisivät yhteensä ... markkaa ... penniä. Ja kaikki yhteensä... Nyt ennenkuin rovasti kerkisi laskea yhteen ja sanoa summan, ruustinna tuli kiirein askelin pirtistä ja sanoi: »Juustoja ei saa panna lukuun, ne olemme syöneet täällä ja nytkin nuori emäntä on paraikaa paistamassa juustoleipiä aivan meidän tähtemme.» No.
POSTINHOITAJA. Se maksaa kaksikymmentä penniä tuoss'on kolmekymmentä takaisin. TALONPOIKA. Paljon kiitoksia! POSTINHOITAJA. No, mitä nyt? TALONPOIKA. Minä sain vaan 25 penniä POSTINHOITAJA. 25 penniä? Näytäs tänne, sinä et osaa lukea! POSTINHOITAJA. Jassoo! No, tuoss'on sitten vielä viisi penniä lisäksi, mutta muista että sinulla on sopiva raha vast'edes, kun tulet postikonttoriin, muista se!
Topias katseli ja koetteli avainta; se oli ehjä, uusi ja sopi aivan hyvin hänen kelloonsa, joka oli istunut vedonpuutteesen. "Sepä hyvä", iloitsi Topias miehelle, "unhotinkin ostaa avaimen, vaikka omani särkyi eilen." Sitte haki hän viidenkolmatta pennin rahaa kukkarostaan, mutta ei löytänyt. Pienet rahat olivat niin tyyni, ettei jälellä ollut muuta kuin kymmenen penniä.
Isä riisui hevosen valjaista, sitoi sen kiinni rattaisin torilla ja antoi Junulle luvan mennä kaupunkia katselemaan, kunhan vaan silloin tällöin katsahtaisi hevosta. Kotia täältä ei niin kohta lähdettäne, sanoi isä, antaen Junulle 25 penniä markkinarahaa ja meni tiehensä ystävineen ja naapureineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät