Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Oletteko tehneet testamenttinne?" kysyi tohtori. "Olen", vastasi hän, "vaan paitsi huonekaluja, joilla hän voipi varustaa yhden huoneen ja saada muutamia penniä, ei hänelle jää mitään. Hän yhä vanhenee ja voimat vähenemät." "Kuinka vanha olette, Margery?" kysyi tohtori. "Viiden-viidettä vuoden", vastasin tuota pikaa, sillä juuri samana aamuna olin katsonut päivämäärän isäni raamatusta.
Sinä pikkunolla siellä", lisäsi hän kääntyen palveliaan, "sinun täytyy tulevana yönä pitää vaaria, koska kaste maahan laskee, ja toimittaa meille matosia; sinä saat kymmenen penniä sadasta, ja herrasväelle lupaan minä kaloja vaikka joka ateriaksi." Herrasväki iskivät ääneti silmää toisillensa ja palvelia vihan-vimmassaan katsoi muljotellen uutta opettajaa. Vihdoinkin noustiin pöydästä.
Lisäksi alkoi vielä sataa hänen uudelle nutulleen ja outo kun oli, ei Antti tiennyt, mihin poiketa sateen suojaa etsimään. Kävellessään katua, näki hän niin sanotun "onnen pyörrän", joka ihmisille ilmoittaa tulevaisuuden salatut asiat. Hinta 25 penniä. Se tieto nyt kumminkin täytyi ostaa. Antille annettiin "onnen lippu", joka lupasi hänelle paljon hyvää ja vähän pahaa.
Ennen lähtöään pyysi hän pikku tytön äitiä pesemään itselleen puseron, ja kun sitten oli kysymys maksusta ja Eva tahtoi tietää mitä hän oli velkaa siitä, vastasi pesijä: "No kymmenen penniä, mutta kyllä minä olen yhtä tyytyväinen, jos te annatte tuon tytöstäni maalaamanne kuvan." Eva purskahti sydämelliseen nauruun.
Niille tuli etukädessä hätä, joilla oli saatavia Matilta. Ei hänen velkansa yleensä suuria olleet, eikä hänelle koskaan olisi paljoa uskallettu velaksi antaakaan, mutta sattumatilaisuuksissa oli niitä karttunut. Niitä oli viisiäkymmeniä penniä ja markkoja, korkein 3 markkaa.
"Eihän minulla ole velkaa Niemimäkelän isännälle yhtäkään penniä", sanoi Jäykkälän isäntä. "Teillä on ollut velkaa eräälle toiselle isännälle, Niemimäkelän isäntä on lunastanut teidän velkakirjanne ja saamamies on sen siirtänyt hänelle, siis hänellä on ollut täysi oikeus hakea se teiltä", selitti nimismies. "Niinkö asiat ovat? silloin on asia aivan oikea.
Sitten hän meni sänkykamariin, avasi äitinsä kirjoituspöydän laatikon ja otti talouskassasta 25 penniä, sillä niin paljon hän arveli illallisensa maksavan ja pani rahat säästölaatikkoon tulevaa lastenkotia varten. Sitten hän jälleen istuutui ompelemaan, ja kun hän noin yhden aikaan pani maata, rukoili hän ensin palavasti Jumalaa, että hän pian pääsisi järjestämään lastenkotiaan.
HURMERINTA. Ei yhtään tyttöä? HILLERI. Minä niistä tykkäisin hyvinkin, vaan eukkoni sanoo, että aina sitä rukiilla ohria saa. Teidän lapsenne ovat terveitä? HILLERI. Ovat, Jumalan kiitos. HURMERINTA. Tässä on kymmenen penniä teille, että saatte ostaa heille namusia. HILLERI. Herra toimittaja, se on aivan liikaa, viisi penniä riittää hyvin.
Hän oli koko elämän ikänsä kärsinyt niin paljon köyhyyden tähden, miten ihanaa, että kerran tuntisi itsensä vapaaksi tuosta taakasta, ettei joka penniä tarvitseisi käännellä ja katsella, että kerran uskaltaisi nauttia jostakin huvituksesta, tuntematta tunnonvaivoja jälestäpäin!
"Vai muttilaitta te tinäkin tahdot, no jos Jussi tahtoo tehdä tälle pikku Liisulle mieliksi ja tanssii mustilaista, niin käyn minä lantinkin noutamassa ... eli käyppäshän sinä Liisu siitä mamman kirjoituspöydältä kymmenen penniä, niin olet hyvä lapsi."
Päivän Sana
Muut Etsivät