United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanha kreivinna oli pyörtyä, niin loukattuna piti hän itseään, mutta ihminen on kestävä ja vanha nainen taisi voittaa tunteensa. "Niin, sana on lausuttu, vaikka se sinussa, lapsi, herättää liian suuria vaatimuksia; minä olen isäsi äiti tavalla tai toisella." "Te, kreivinna, tarkoitatte, että tavalla tai toisella olitte äiti pojallenne," muistutti kapteeni kuivakiskoisesti.
Kyyneleet tukehuttivat hänen äänensä. Hän ei voinut sanoa enempää. Häntä piti Maria rakkaana, vakuutti Löfving. Häntä eikä ketään muuta. Näinhän itse, ettei hän huolinut ollenkaan Martista. Attila kääntyi Löfvingin puoleen: Antakaa minulle anteeksi se suru, jonka tein teille ja pojallenne. Se tapahtui vastoin tahtoani. En ole koskaan toivonut teille pahaa.
Jos teidän poikanne ottaa ollaksensa minun tulkkinani Kautokeinoon ja sieltä takaisin Vesisaareen, niin luovutan minä tromsöläisen tulkkini ja maksan teidän pojallenne 60 kruunua kuukaudessa." Andreas Thorsen myöntyi mielellään tähän ehdotukseen ja lähtö päätettiin tapahtuvaksi kolmen tunnin kuluttua.
Siinä olisi hyvät kaupat pojallenne." "Ei, me kiitämme kun saamme olla erossa siitä perheestä." "Pormestari kuuluu olevan kovin velassa," sanoi yliopettajan rouva säälien. "Hirmuisesti!" "Mutta kuitenkin pitää heidän toimittaa tanssijaiset." "Se voisi kuitenkin käydä päinsä. Mutta tiedättekö mitä sokerileipuri puheli?" "En." "Että he ovat tilanneet kolme isoa krokaania jälkiruoaksi."
Voitteko tekin antaa anteeksi onnettomalle, katuvaiselle pojallenne, yhtä sydämellisesti, yhtä alttiiksi-antavaisesti kuin äiti, lanko ja Annikin ovat antaneet?" sanoi eno Kasperi ja rupesi astumaan isäänsä kohden. "Kirottu, riivattu; älä lähene minua!" ärjäsi isä ja nosti kätensä uhkaavaan asemaan! Kaikki läsnä-olevat hämmästyivät.
"Ettekö te, isä, saata jo antaa anteeksi katuvaiselle ja murretulle pojallenne?" rukoili eno Kasperi ja katsoi luottavasti isäänsä silmiin. "Minulla ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä", sanoi isä kylmästi ja meni pois, päätäänkään poikaansa päin kääntämättä. "Voi, voi! Enkö minä sitä arvannut", sanoi eno Kasperi surullisesti.
Te Hilleri olisitte eilen minua pettänyt! HILLERI. Millä tavoin, rouva Danell? ROUVA DANELL. Te tahdoitte kuusi penniä ostaaksenne joka pojallenne pennin korpun. HILLERI. Niin pyysin, rouva Danell. ROUVA DANELL. Eikös se kuudes poika ole aivan vasta syntynyt? HILLERI. Eilen, rouva Danell. ROUVA DANELL. Mutta niin pienet lapset eivät syö korppua! HILLERI. Eivätkö? ROUVA DANELL. Eivät syö!
Niin veljeni oli ruumiina, henkensä oli kiitänyt sielujen asuntoon. No, se lohdutus on minulla, että pois on hän päässyt nälän kynsistä, sillä eihän tiedä kuinka kovaksi tämä aika vielä voipi käydä, lausui äitini kyynelsilmin. Hyvää päivää! Se oli sukulaistalon piika. Rouva pani minut tuomaan vähän syötävää pienelle pojallenne.
Tahi ... ties jospa toinenkin keino auttaisi, jatkoi Svenonius; pitäisi ainakin koettaa... Mitä tarkotatte? Sanokaa pian! Tarkotan että on mahdollista, jopa luultavaakin, että löytyy luonnollinen vastamyrkky sille myrkkyjuomalle, jonka noita-akka valmisti pojallenne. Hän tuntee ihan varmaan kasveja, joiden nesteet voivat tehdä noitajuoman vaikutukset tehottomiksi.
Vaikka Thérèse matelisi maassa minun jalkaini juuressa, en minä sittenkään koskaan antaisi häntä teidän pojallenne, sille ryövärille! Silloin pilkkaisi koko paikkakunta minua, ja te söisitte puhtaaksi minunkin, niinkuin olette syönyt muutkin!" Hänellä oli luultavasti hämärä aavistus siitä, mikä häntä uhkasi.