Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Ukolla oli hyvä viljelysmaa, metsät otuksia ja virrat kaloja täynnä; hänen uudispaikkansa oli idästä päin Klar-jokeen laskevan suurehkon joen haarassa. Pekkalainen kylvi vain hiukan ruista; halla vei sen useina vuosina. Mutta hän raivasi niittyjä pitkin jokivarsia saadakseen rehuja, poltti metsää saadakseen hyvää laidunmaata ja piti karjaa.
Savu on pirtistämme ulkoilmaan tullessaan jo hajaantunut; tuvan ympärillä kohoavat puut ovat korkeat, enkä minä sen vuoksi luule heidän sitä huomanneen." "No, mennään sitten järven ympäri katsomaan, mitä väkeä vieraat ovat." Muutaman tunnin kuluttua he istuivat leimuavan nuotion ääressä vilkkaasti keskustellen tulokkaiden kanssa. He olivat vanhoja tuttavia: Suomenniemen ukko Pekkalainen poikineen.
Taalalaiset olivat kovin tyytyväisiä kuullessaan, että ukko Pekkalainen oli äskettäin puhunut kuninkaan kanssa ja että suomalaiset, Pekka niihin luettuna, eivät enää olleet kulkureita, vaan tilallisia. He tahtoivat nyt suomalaisia lähtemään kotiin heidän mukanaan, sillä nyt ei ollut mitään vaaraa. Ei; suomalaiset tahtoivat jatkaa matkaa Suomenniemelle.
Oli syytä uskoa, että heillä oli pahat aikeet suomalaisia kohtaan, vaikka kyllä huhuiltiin, että muka norjalaisia oli näkynyt rajalla. Pekkalainen ja lähinnä asuvat suomalaiset aikoivat mennä ruotsalaisia vastaan Höljosetin luo, ja nyt hän pyysi Pekkaa rientämään edeltäkäsin viemään sanaa, että Pekkalainen naapureineen kulkee Valkovuoren poikki.
Ne piiritettiin ja Pekkalainen kolkutti Tutstan isännän ovelle, sillä tämä oli ollut ilkityön alkuupanija. "Tule ulos, Janne!" huusi Pekkalainen. Kun ei kuulunut vastausta, huudettiin uudelleen "Tule ulos, Janne! Meillä on terveisiä Vetalaiselta."
Jannen tuvassa oli hiljaista. Kuului kuitenkin kuiskauksia, joihin sekaantui itkua ja nyyhkytyksiä. "Isä, nyt meillä on puita", sanoi Pekkalaisen vanhin poika. "Pankaa ne seinää vasten!" käski Pekkalainen. Nyt astui kokoontuneesta miesjoukosta pari ruotsalaista esiin ja tuli avomielisesti Pekkalaisen luokse. He tervehtivät: "Jumalan rauha!" ja sitten toinen huusi: "Tule ulos, Janne!"
Kun Pekka tuli Suomenniemelle, vakuutti ukko Pekkalainen todeksi, mitä hän jo ennen oli kuullut, ja että kuningas lähtee sotaan kevätpuolella. Oli siis pidettävä kiirettä, jos Pekka tahtoi saada rakennussetelin ennen kuin kuningas lähti. Mutta nyt oli sellaiset ajat, että vaikk'ei Pekka itse tahtonutkaan lähteä sotaan, hänet pääkaupungista muitta mutkitta otettaisiin sotamieheksi.
Sitten hän tarttui rautakankeen ja väänsi kiviä niin rajusti ja kiivaasti, että Niila oikein hämmästyi. Jonkin ajan kuluttua tämä sanoi: "Kuule, Pekka, miten nyt ovat asiat? Ovatko vieraat sinut noituneet?" "Eipä ihan niinkään, mutta toivoisinpa, että ukko Pekkalainen olisi täällä neuvoja antamassa. Ei ole helppo ymmärtää, mitä on tehtävä."
Ukko kertoi nuoruudenmuistelmiaan, miten hän oli tuntureilla metsästellyt ja kuinka hän usein jälkeenpäin vanhanakin oli toivonut pääsevänsä noille metsästysmaille. Vanha Pekkalainen harmitteli, ettei hän ollut koskaan siellä käynyt, vaikka ne seudut olivat vain muutaman päivän matkan päässä hänen kodistaan.
Olisi sen vuoksi ehkä parasta, että Pekkalainen lähti kuninkaisiin. Häntä, vanhaa suomalaisukkoa, ei kukaan ottaisi, ja olipa hänellä omasta puolestaankin puhuttavaa kuninkaalle. Hän oli siksi jo ennen Pekan tuloa melkein päättänyt lähteä sellaiselle retkelle. Nyt hän teki ratkaisevan päätöksen, ja rakennusseteli hänen oli määrä tuoda mukanaan palatessaan kotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät