Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Sillä hetkellä tuli paikalle Jannen naapuri, joka oli pakotettu seuraamaan mukana Jannen taloon. "Jöns, sano Jannelle, että hän tulee ulos!" käski Pekkalainen ankarasti. "Antaudu, Janne!" kehoitti Jöns, "tässä ei ole muuta neuvoa kuin maksaa sovinnot." "Aiotko sinä Jöns maksaa sovinnot?" "Aion." Sitten kuului sisältä rukoilevaa ääntä ja Janne tuli ulos, ylpeänä, iloisena ja tuiman pöyhkeänä.
Miehet sieppasivat pyssynsä juuri samassa kuin halmeen reunassa tuli näkyviin mies. Tuokion ajan he seisoivat hiljaa, mutta kun tulija oli yksin ja ilman pyssyä, he laskeutuivat taas paikoilleen, ja vanha Pekkalainen huusi koiraansa. Vieras tuli suoraan heitä kohti. "Hakkarainenhan se on, totta tosiaan!" sanoi nuori Pietari. Tulija oli jo saapunut perille.
Pekan piti vain sytyttää merkkituli tuonne korkealle vuorelle, niin Vetalainen tietää, mitä se merkitsee. Jonkin ajan kuluttua Pekkalainen lähti poikineen Bjurbergistä. Nyt oli Pekalla oma tupa ja oma halme ynnä kaksi nuorta apulaista ja kaksi pyssyä käytettävänä.
Sitten hän kysyi minulta tahtoisinko lähteä sinua kutsumaan, kun hän neuvoisi missä sinä olet; ja tiedäthän, että minä kyllä mielelläni lähdin!" "On minullakin terveisiä sinulle isältä", sanoi nuori Pekkalainen. "Sinun pitäisi tulla hänen luoksensa, metsäseudun eteläosissa on rauhaton olo.
Ukko Pekkalainen oli iloissaan nähdessään hänet jälleen, ja tulijalle oli kerrottavana se lohdullinen sanoma, ettei suomalaisten ja ruotsalaisten välillä ollut tapahtunut mitään ikävyyksiä hänen poissa ollessaan, eikä myöskään norjalaisten kanssa. Metsäseudulla oli hiljaista ja rauhallista. "Oletpa sinä, Pekka, kauan viipynyt metsässä ja tuntureilla, enkä sitä ihmettelekään.
Pekka kulki matkueen etunenässä, ja parin viikon kuluttua oli tultu vuoriseuduilta alankomaalle, kunnes vihdoin huomattiin kaukana idässä meri. Pekka pysähtyi hetkiseksi, ja sitten kirkasti iloinen hymy hänen kasvojaan. "Mitä nyt ajattelet, Pekka?" kysyi vanha Pekkalainen. "Ajattelenpahan, että pian saavumme määräpaikkaan, jossa meidän on erottava, jollei muistini petä. Tulkaa!"
Hänen poikansa Pietari oli nyt heidän avullaan pelastunut ja hengissä ja voisi nyt opastaa heidät sille seudulle, josta hän oli puhunut; ja sitten vanhus vielä neuvoskeli, miten he sinne löytäisivät. Nuorukaiset aavistivat, että seutu mahtoi olla sama, josta vanha Pekkalainen oli puhunut.
Kun oli päästy mäen päälle, viskasi Pekkalainen kantamuksensa maahan ja sanoi: "No, Pekka, nyt olet tullut paikalle, mihin sinun pitää tehdä itsellesi asunto. Täällä mäen alla juoksee etelään ja länteen päin vähäinen vesistö, siitä löydät joukoittain majavia. Idässä päin tapaat järviä, pohjoisessa ja lännessä samaten ja tuolla näet korkean tunturin huipun.
Pekka mukautui tähän saatuaan työtä kauppiaalta. Ukko Pekkalainen, joka ei myöskään hätäillyt lähtöä kotimatkalle, hyväksyi Antin päätöksen, mutta muutaman päivän kuluttua hän erosi nuorukaisista ja lähti taivaltamaan kotiin. Kuormassaan hänellä oli joukko arvokasta tavaraa, etupäässä suoloja, patoja, ruutia ja lyijyä omiksi ja naapurien tarpeiksi.
"Vai on hän niin pian muuttanut pois sinun luotasi?" "Niin, Paavo, mene sinä kutsumaan Niilaa ja Kaarinaa; meille tulee vieraita ja Kaarinan pitää jäädä tänne, sano hänelle niin." "No, sitten minä tulen mukaasi", sanoi nuori Pekkalainen. Kun nuoret miehet olivat menneet pois, sanoi Pekka: "Lähdetään me Antti kalanpyydyksille ja otetaan verkot mukaan! Nyt tarvitaan syötävää."
Päivän Sana
Muut Etsivät