United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Herra meitä auttakoon, lausui eräs eukko, joka istui nappularattailla miehensä rinnalla itkevä poikanen polvillaan. Herra meitä auttakoon, asiat ovat huonolla kannalla tänä pahennuksen aikana. Pikku Pekkani on vallan säikähtynyt, eikä se ihme olekaan, kun hänen pitää todistaa Nummen Kaarinaa vastaan.

"Vai on hän niin pian muuttanut pois sinun luotasi?" "Niin, Paavo, mene sinä kutsumaan Niilaa ja Kaarinaa; meille tulee vieraita ja Kaarinan pitää jäädä tänne, sano hänelle niin." "No, sitten minä tulen mukaasi", sanoi nuori Pekkalainen. Kun nuoret miehet olivat menneet pois, sanoi Pekka: "Lähdetään me Antti kalanpyydyksille ja otetaan verkot mukaan! Nyt tarvitaan syötävää."

Wastoin maailman warsinaista tapaa, oli Kaarinan äidin sisar naitu wankkaan taloon, waikka hän oli yhtä köyhä kuin Kaarinan äitikin oli ollut. Tämä Sanna=täti oli usein jo waatinut Kaarinaa palwelukseensa, mutta tyttö ei ollut hennonut hoidotta jättää kiwuloista, wanhaa isäänsä, niin kauan kun he woiwat kotona ollen hankkia pienen talouden tarpeet.

Kun poika oli juossut jonkun kymmenen syltä, huusi Matti hänelle: "Saat sinä, Kalle, pitää kellon omanasi ijänpäiwät". "Kiitoksia, setä!" sanoi poika ja lähti taasen juosta kapittamaan. Sitten lähtiwät Matti ja Kaarina käwelemään. Heidän luultiin menneen kirkkoon jotain toista tietä, mutta muut tuliwat kirkosta, eikä Mattia ja Kaarinaa tullutkaan; eipä heitä oltu edes siellä nähtykään.

Mutta siitä ehkä voisi tulla? Ei tiedä mitään, mitä tässä maailmassa voi olla ja mitä tulla! Missä olitte näin kauan? Siellä vain istuttiin. Ketä sinä meinaat, sitä Naimiako vai sitäkö toista, Kaarinaa?

Mutta jos armahdatte vanhaa, onnetonta Kaarinaa, niin Jumala... Jumala! Tohditko mainita hänen nimeään, sinä hylky? karjasi pappi.

Levottomampi hän oli sellaisilla koskipaikoilla, joissa ei saanut olla mukana veneessä, vaan täytyi kantaa tavaroita maata myöten ja Pekka yksin laski kosken, mutta olipa sellaisiakin koskia, joissa ei ollut korkeita laineita, mutta virran juoksu oli kuitenkin niin kiivas, että vene syöksyi eteenpäin kuin laukkaava hirvi. Kaarinaa hirvitti ja se oli hänestä hauskaa.

Lieneekö hänen mielessään silloin jo jotain liikkunut, sitä ei tietty, mutta summa oli waan se, että köyhälle puujalka=ukolle oli hän nöyrä ja ystäwällinen kuin millekin rikkaalle ja ylhäiselle, ja tuota turwe=tuwan Kaarinaa kohteli hän hellästi kuin sisartaan.

Jos minä sitä vielä vaadin, hän sanoi kyllä siihen keinon tietävänsä." "Niin", virkkoi Grills, "hän on pojasta arka kuin silmäterästään; kyllä hän pojan hoitaa, niin ettei teidän tarvitse siitä olla levottomia, ja kyllä hän on siivo, kun vain ei olisi niin itsepäinen." "Mutta emme me ainoastaan tämän takia lähettäneet Kaarinaa sinun luoksesi", sanoi Antti.