Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ukkojen jutteluun Pekka huomautti, että matka pitenisi ainoastaan vähän, jos he menisivät kotiin sieltä kautta. Nyt juuri oli sopivin vuodenaika ajaa peuroja. Hän ehdotti sen vuoksi, että taalalaiset lähtisivät yhdessä suomalaisten kanssa metsästämään, niin kauan kuin oli suksikeli. Itse hän toivoi löytävänsä mökkinsä paikoillaan koskematta, ja siellä oli tilaa heille kaikille.
Vielä tahtoi hän kuitenkin vilkaista oikeaan siipeen, joka niin reippaasti oli torjunut ensi hyökkäyksen. Mutta sörmlantilaisia ei siellä näkynyt enään. Vastoin Wrangelin ankaraa kieltoa olivat he luopuneet asemastaan, voiton riemussa ajaen krenatöörejä takaa, ja iloisina kulkivat taalalaiset heidän jälissään. Maria hengähti helpommin. Tuolla ainakin meikäläiset taistelivat niinkuin miehet.
Oli päätetty ensi vuonna tehdä uudelleen samanlainen metsästysretki. Kun taalalaiset olivat menneet pois, kysyi ukko Pekkalainen aivan äkkiä Pekalta: "Miksi sinä et säikähdyttänyt peuroja jyrkänteeltä alas? Minä näin kyllä, että sinä olit paikallasi ja olisit voinut niin tehdä, mutta vetäydyit takaisin." "Sen tein siitä syystä, ettemme kuitenkaan olisi voineet käyttää niin suurta saalista."
Pojille hän sanoi, että he metsästäessään kulkisivat niinkuin tähänkin asti itäisissä metsissä. Sillä puolen he kyllä mahdollisesti tapaisivat taalalaisia, jotka voisivat olla tukalia naapureita, mutta Sundsjön suomalainen olisi vielä tukalampi. Taalalaiset tyytyisivät siihen, että ottaisivat suomalaiselta hänen saaliinsa, mikäli siihen kykenisivät, mutta Sundsjön suomalainen riistäisi hengen.
Paavon olisi pitänyt malttaa odottaa ennenkuin ampui, ja Pekan olisi pitänyt hiipiä etemmäksi; sitten olisi käynyt toisin. Nyt saatiin kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, mitä oli saatu. Oli kyllä vaivaa tämänkin saaliin kotiin kuljettamisessa. Kun oli muutama päivä vielä metsästetty, taalalaiset lähtivät kuljettamaan saalistaan kotiin Pekan vanhalla kelkalla.
Viimeiselle yöpymispaikalle oli heidän luokseen tullut pari rotevaa taalalaista. Nuotion savu oli suomalaiset ilmaissut. Taalalaiset olivat metsästysretkellä, ja kun he näkivät suomalaisilla olevan runsaasti lihaa, he uhkailivat ja käskivät suomalaisia heti lähtemään pois koko seudulta ja varomaan koskaan sinne palaamasta, jos henki oli heille rakas.
Samaan aikaan tekivät taalalaiset Stenbockin ja Turun läänin jalkaväki Hastferin johdolla ryntäyksensä; näiden takana oli kuningas Rehnsköldin ja henkivartijain kanssa; ei mikään voinut häntä pidättää, vaan hän hyökkäsi mukanaan B. Rehbinderin johtama osa henkivartijarakuunoita, Lievenin johtama aatelislippu ja osa Turun läänin ratsuväkeä Vepsäkylää kohti, jota molemmat rivit voivat ampua.
Kamala hiljaisuus vallitsi, kunnes sen katkaisi torven toitotus pitkin kenttää, ja nyt seisoivat Karjalan rakuunat, sörmlantilaiset, taalalaiset, uusmaalaiset, hämäläiset, länsipohjalaiset ja savolaiset valmiina lähtöön. Sotamiehet olivat riisuneet takkinsa, vaikka moni paita oli lopen kulunut ja liivit risaiset. Mutta mikään ei nyt saanut estää vauhtia.
Taalalaiset olivat kovin tyytyväisiä kuullessaan, että ukko Pekkalainen oli äskettäin puhunut kuninkaan kanssa ja että suomalaiset, Pekka niihin luettuna, eivät enää olleet kulkureita, vaan tilallisia. He tahtoivat nyt suomalaisia lähtemään kotiin heidän mukanaan, sillä nyt ei ollut mitään vaaraa. Ei; suomalaiset tahtoivat jatkaa matkaa Suomenniemelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät