Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kohti rynnistäin panisin alttiiks eloni, min äsken mä hältä sain, kaikk' ystävikseni parahat pyytäisin mä ihmisistä, ja hältä viittaus, ja mahdottoman ma kanssa jalon parven mahtaisin. Sa malttamaton, miksi salannut et tunnettasi, kunnes polvistunut eteensä oisit kyllin arvokkaana? Se oli aikees, viisas toivehes. Mut olkoon niin!
Niin on suuta suukkimassa, Leukoa leputtamassa, Kun on suuret suolakopsat, Lemmon palkehet parahat; Ei oo ken sanan sanoisi, Sanan puolenkaan puhuisi, Puoleltani puhtahalta, Viereltä viattomalta. Sepän tehtäviä.
Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän. "Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!"
Kunpa särkisi kovemmin, Jotta koito kuolisinkin Näiltä suurilta suruilta! Aik' olis minun jo kuolla, Ei mua sure sukuni, Vaikka murtuisin merehen. Huokasitko mulle, honka, Niin syvästi, raskahasti, Nähdessäsi hääpukuni? Vilkastuen: Häihin, metsä, metsän immet, Metsän poikaset parahat! Kuukin hohtelee salolla! Tanssikatte, nuoret! soita! Soita, rastas, hääiloa!
Lauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi; kivet suuhun syrjin syösti, paaet lappehin lateli parahille laulajille, taitavimmille runoille.
Helisi heleä torvi, Pauhasi pasuunan ääni, Kaikui korvissa kovasti, Pelko pyörrytti parahat, Rohke'immat raukesivat. Ylimmäisen ystäväkin, Jalo tuttava Jumalan, Mooses miehistä valittu Tunnustaapi tuskissansa: »Minä vapisen, värisen, Polvet puuttuvat minulta». Kaikki kansa katsellessa, Katsellessa, kuullellessa, Pyysi pelvosta paeta Kuolemata kauheata.
KANSA: Painaisimme, kädet on verissä kaikki. ILMARINEN: Katso poika ja tähystä, eikö koita koi-jumala? PAJAPOIKA: Yhä yöpyvi enemmän. Vuoret on pimeessä kaikki. Sieltä täältä puiden päältä vain tulonen tuikahtavi lienevät pajatulia. ILMARINEN: Painakaatte palkehia, koettakaa kovemmin vielä, ettei sammu veljessavut Suomen sinisalossa. Ystävät hyvät on yössä, veljet vaivassa parahat. Painakaatte!
Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä omani, Naituna parahat piiat, Valittuna valkeimmat, Kirkkahimmat kihlattuna, Soreimmat suorittuna, Minulle herjat heitettynä, Aivan kehnot annettuna, Kierosilmät kenkättynä, Vihaisimmat viskattuna.
Mutta Mikko ei heittänyt kirjettään kesken, vaan sanoi: »Viipyneen eväät parahat.» Saatuaan kirjeensä valmiiksi ja annettuaan sen herralle vietäväksi postiin pääsi Mikko yksinään juomaan viimeksi ja sai loput leivoksista panna matkaevääkseen. Aaro sai arvioida, milloin olisi Paatsjoelle toimitettava venheet ja opas. Viimeistään neljän viikon päästä arveli hän oltavan siellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät