United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jutellessani siinä erään hämäläisen kersantin kanssa kuulin tutun äänen huutavan nimeäni. Kääntyessäni näin ikkunassa kenraali Armfeltin, joka viittoi minua luokseen. Astuessani sisälle istui hän yksinään pappilan vierastuvassa. Pöydällä hänen edessään oli kartta levällään, miekka sekä kolmikulmainen hattu olivat tuolilla hänen vieressään.
Ja vaikka pappilan avara kartano täyttyi ihmisillä, nuorilla ja vanhoilla, niin kaikkien otsissa ja oikeissa käsissä luuli piispa näkevän pedon merkin, eikä ollut tietääkseenkään jos joku ikämies rohkeni hattuaan kohottaen sanoa hyvää huomenta.
Tuollahan näen koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan Jumala auta meitä! iskee vastaan. Mitä sanot, Timo? TIMO. Vahvastihan se iskee. AAPO. Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. JUHANI. Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? AAPO. Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni.
Mutta nuori apulainen sanoi: "Kuulkaa noita ruladeja ja noita kadenseja ja noita stakatoja..." ja hän olisi vielä sanonut tuommoisia kauniita sanoja paljonkin, mutta vaipui kesken sanojansa kuuntelemaan. Ja siinä he istuivat kauan aikaa. Satakieli taukosi. Pappilan väki oli äänetönnä.
Asettukaa saarnastuolin läheisyyteen." "Minä teen niinkuin käskette, arvoisa herra rovasti", sanoi Turuinen. "Voipihan sinuun luottaa?" tivasi rovasti terävästi silmäillen Turuista. "Tuomas Turuinen ei ole koskaan sanaansa syönyt", vakuutti talonpoika vakavasti. Nyt oli ehditty pappilan kujan kohdalle. Rovasti jätti hyvästi toverinsa ja läksi kujaa astelemaan.
Samaan aikaan olivat kuningatar, ruhtinatar Juliana, Bertelsköld ja hovineidit tunkeutuneet ovelle kuningasta nähdäkseen ja joutuivat nyt kiinni niiden väliin, jotka tahtoivat sisään ja niiden, jotka tahtoivat ulos. Saltvikin pappilan nuori emäntä olisi hänkin tahtonut vetäytyä pois hämillään siitä häiriöstä, minkä hänen poikansa oli aikaan saanut.
Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa. Janne se hoilasi: »kuinkapa lie sen elämänlangankin kanssa!» Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi. Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa.
Syksyn tultua sain minä, niinkuin luvattu oli, uuden harmaan sarkapuvun, pappilan nuoren herran vanhat turkit ja vanhan lakin sekä vielä ruplan rahaa ja puolitoista tynnyriä rukiita ja pussillisen ruokaa kotia vietäväksi. Rukiin paljoutta, puoltatoista tynnyriä, ihmettelin minä, sillä pidin koko rukiit liikana palkkana, kun olin saanut sarkapuvun ja turkit ja lakin ja ruplan ja ruuan koko ajalta.
Sielu näytti saaneen täyden rauhan. Ensi lemmen huumaus nuoreen vaimoon oli pian vaihtunut hiljaiseen säännöllisyyteen ja näytti tyydytettynä herpoutuneen suloiseen, onnelliseen perherauhaan, jättäen nyt täyden vapauden aatteelliselle ja henkiselle kasvulle. Itsestänsä aukeni hänelle uusi onni, pappilan laaja talous kävi loistavasti käytännöllisen ja vielä jotenkin ilosen vaimon käsissä.
Niin monta ihanaa hetkeä luovat pappilan neidet säveleillään kotinsa suloksi miksi eivät koko pitejän suloksi? Emmehän toki lähtene pitejälle laulelemaan? kysyi pilallisesti Eliina. Ei juuri niin. Mutta pitejän nuoriso kokoontuu säännöllisesti pyhien iltapuolina pappilaan, kun on päästy kirkosta.