Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
»Pidä huolta ikkunastasi», vastasi Alan: ja kääntyessäni paikalleni näin hänen lävistävän miekallaan perämiehen. Olikin jo aika huolehtia tehtävästäni, sillä tuskin olin kääntänyt kasvoni takaisin ikkunaan päin, kun viisi miestä muurin-murtajan sijasta vara-raakapuu käsissään, juoksi ohitseni ja asettui asentoon murtaakseen oven.
ROSINA. Ei, minä en voi pahoin ... mutta kääntyessäni... Ah!... KREIVI. Teidän jalkanne on nyrjähtynyt, rouvaseni? ROSINA. Ah! niin, jalkani nyrjähtyi. Se kirvisti kauheasti. KREIVI. Minä huomasin sen kyllä. Tuska tuntui sydämeen asti. BARTHOLO. Tuoli, tuoli. Eikö ole yhtään nojatuolia täällä? KREIVI. Ah, Rosina! ROSINA. Mikä varomattomuus! KREIVI. Minulla on tuhat tärkeää asiaa jutella teille.
Mutta ajatukseni olivat kokonaan illalla kuulemissani jutuissa, ja huomaamattani piirustin numerosarakkeiden keskelle parrakkaan kasakan sekä suomalaisen sissin lävistämässä häntä miekallaan. Kun töherrykseni alkoi olla valmis, tunsin jonkun kurkistelevan olkapääni yli. Kääntyessäni hieman sivulle huomasin vierelläni isäntäni, Jaakkima Freesin, hallavan peruukin ja terävän nenän.
Höyryvene lähti heti menemään, ja matruusia meni keulan puoleen pesemään veripilkkuja kannelta. Sillä välin katselin minä tuota vähäistä, täydellä koneella etenevää venettä. Kääntyessäni toisapäin jupisi tuo pilkallisen näköinen matkakumppalini takanani: Tämäpä matka hyvästi alkaa! Sangen pahasti, vastasin minä. Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? Tohtori, Dean Pitfergen kanssa. Viides luku.
Minä olin juuri päästänyt valjaat minun puolellani, kun, sattumalta kääntyessäni taaksepäin, näin miehen seisovan vallan minun takanani, joka oli lähestynyt minua niin hiljaa, että olisin joutunut hämilleni siitä, vaikk'ei hänen ulkomuotonsa olisi ollutkaan pelkoa herättävä. Hän oli niin pahan ja ilkeän näköinen, hyvät herrat, etten milloinkaan ole hänen vertaistansa nähnyt.
Se ei lohduttanut paljon, että minä kääntyessäni en nähnyt ketään; sillä missä hyvänsä selkäni oli, siinä arvelin aina jonkun olevan. Julma puujalka mies enensi tuskiani. Hänellä oli valta käskeä; ja jos hän vaan näki minun nojauvan jotakin puuta, seinää tai rakennusta vastaan, huusi hän kauhealla äänellä majansa ovelta: "halloo, te, Sir! Te, Copperfield!
Jutellessani siinä erään hämäläisen kersantin kanssa kuulin tutun äänen huutavan nimeäni. Kääntyessäni näin ikkunassa kenraali Armfeltin, joka viittoi minua luokseen. Astuessani sisälle istui hän yksinään pappilan vierastuvassa. Pöydällä hänen edessään oli kartta levällään, miekka sekä kolmikulmainen hattu olivat tuolilla hänen vieressään.
Päivän Sana
Muut Etsivät