United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän löi kämmeniään vastatusten tahdissa kun jatkoi: "Ja sitte minulla on sinulle vielä niin paljon sanomista niin paljon puhumista jotta... Kuulehan kun minä supatan." "No... Supata vain!" äännähdin siihen kuivasti, kutrejani korjaillen ja annoin hänen supattaa: "Kuulehan: Ratisen Oskari hakkailee jo pappilan Sylviä ja tohtorilan Katri on rakastunut Parviaisen Hermanniin."
»Huomasin minä heti ja tunsin kohta hänen olevan samaa pappilan slähtiä. Mutta tässä minäkin vielä höpisen, vaikka jo kyllä olisi kiire kotia; tulinhan vain katsomaan, kuka tuo vieras herra oli.» »Muistakaa, että täällä juodaan teetä juhannusaattona, kuten ennenkin on tapana ollut.»
Hänen sivistymättömyydessään ei ollut pappilan nuorille naisille seurastelijaa: hänen sanansa, mitkä hän kaikessa viattomuudessansa puhui, loukkasivat usein. Mutta pian astui kaikkien näkyviin hänen sydämensä, hänen tapojensa puhtaus ja hän voitti kaikkien suosion.
Talonpoikaista kansaa oli ympärillä edempänä katselemassa, vaan herrat vaan pitivät iloansa ja reuhasivat ja lauloivat. Juomia tarjottiin ympäri, naurettiin ja pappilan nuoret herrat ampuivat aina vähän väliin.
Keskellä aukeamaa oli ikivanha juhannuskokon paikka ja siinä pystyssä vielä viimevuotisesta kokosta jäänyt paksu riuku, jonka ympärille pappilan pojat muiden kylän poikain kanssa jo olivat risuja kasaamassa. Siitä oli näköala vielä laajempi kuin kirkonmäeltä. Paitsi etäisiä ja laajoja etelän vesiä näkyi pohjoisesta pitkä vesistö kaitaisia selkiä ja koukertelevia jokia.
Täti antoi houkutella itsensä jäämään päivälliselle naapuriensa luo, ja sitte hän tarjosi Helkalle paikan reessään pappilan matkalle.
Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla. Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia, Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian. Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski. Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski. Hallin Janne se hoilottaa, että »tule sinä tyttö rekeen!» Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen.
»Kovinhan se sitten menikin mahdottomiin koko maisteri puheissaan», arveli Jussi. »Johan se päätäkin huimaisi semmoinen kiiätys», tuumaili Katrikin. »Menisihän täällä maailmassa pyllylleen kaikki semmoisessa hujakassa», arveli Erkki. »Pian taitaisi pappilan pytinkikin järveen solahtaa.» »Tuiskonenhan siinä pian mahtaisi tulla», aprikoi Jussikin.
Omatuntoni oli rauhoitettu, olin tehnyt tehtäväni, olin oikeassa minä ja he kaikki väärässä. Ja minä päätin innostuneen puheeni juhlalliseen »ameneen». Selkä suorana ja pää korkeana laskeusin alas saarnatuolista, ja sakastissa oli minulla ilo saada rovastilta lämpimät kiitokset oivallisesta saarnastani. Istuttiin pappilan puutarhassa päivällisen jälkeen.
Siksi hän nyt lähti niiltään nimiään juosta huurottamaan pappilaan saadakseen siellä tavata rovastia ja rovastinnaa, mutta pappilan rannassa olevat vaatteitten huuhtojaeukot hymyillen kertoivat rovastin juuri vasta ikään lähteneen Jahtirannalle päin. Kaisan silmät pyöristyivät ja hän puolihätäisesti huudahti: "Mitä tietä se meni? En huomannut tullessani."