Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kun vaanjunkkari oli ilmoittanut arvelunsa Paavolle, pitivät he yhdessä keskustelua, josta tuli se päätös, että maanmittari oli petturi. Paavo tuli levottomaksi kodistaan ja käski Roth'in seurata itseään. Hetken mietittyänsä suostui tämä siihen. Mutta ennenkuin jätti paikan, oli hän niin varova, että sitoi kasakin kiinni kirkkotarhan porttiin.
Yhtäkkiä kuulivat matkustajat likellä metsässä hevosen hirnuvan. Paavo juoksi hirnua kohti ja vähän matkan päästä löysikin hän hevosen iso säkki seljässä, sidottuna marhaminnalla puuhun, sekä vaimoihmisen makaavan hevosen vierellä. Hevosen, joka hyvillä mielin hörhötti Paavolle, tunsi hän omaksensa.
Mutta sisar kun on vanhoillaan olija, ei tahdo entisestä tavasta luopua. Paavo saa kuitenkin isänsä kanssa sisarestansa voiton, sillä sisar uhkaa mennä maanviljelys-opistoon karjakko-oppilaaksi, muka Paavolle harmia tehdäkseen. Kuitenkaan hän ei mene, vaan tekee niinkuin veljensä häntä neuvoo.
Työpalkat olivat kovin pienet, sittenkin kun työtä oli ruvennut paremmin saamaan, ei kannattanut naimattomainkaan miesten paljo rehennellä ja perheelliset miehet, vaikka joukkoa oli vähemmänkin ja vaikka vaimokin aina apuna ansaitsi, jaksoivat tuskin tulla toimeen. Siitä he käsittivät, miten tuo perheen arvaamaton lisääntyminen saattoi tuottaa uusia huolia Paavolle, ja he vaikenivat.
Paroni huusi Hiljaa, sanoen: »Tule kuulemaan, mitä tohtori Paavolle määrää, sillä minulla on asioita kaupunkiin ja aion nyt lähteä sinne tohtorin seurassa.» Hilja tuli, kuunteli tarkasti tohtorin määräyksiä ja meni ne kuultuansa jälleen pois. Kohta hänen mentyänsä aukaisi Paavo taas silmänsä. Tohtori koetti puhua hänen kanssaan, mutta Paavon puhe oli sekanaista, hän houraili.
Siitä päivästä saakka uskoivat Löhnberg'iläiset, että asiat, jotka muille ovat syvintä salaisuutta, Paavolle olivat tietyt ja ilmeiset. Lopuksi luuli hän itsekin olevansa profeta. Tarkoilla harmailla silmillään huomasi hän ihmisten syvimmätkin salaisuudet ja virkkoi monta muistettavaa lauselmaa.
Hilja sanoi Paavolle: »Tottapa paronilla oli enemmän ymmärrystä kuin noilla muilla vierailla, koska hän ei mitään mitätöntä puhunut.» Tähän ei Paavo vastannut, ja Hilja meni pois neitosten joukkoon.
Vai oma järkesi ... puhu pukille, elä Paavolle et tiennyt itsekään! Onko Paavolla joku korkeampi viisaus kuin muilla? kysyi rovasti. On. Minullapa se onkin. Mistä olette sen saanut? Mistäkö? No, onpa sekin kysymys. On pappi eikä tiedä, mistä on kaikki korkeampi viisaus maailmaan tullut. Mutta missä se seisoo raamatussa, ettei ihminen saa järkeään käyttää eikä viisauttaan viljellä?
Kyllä minä selkänahan kautta eron teen! uhkasi isäntä. Sen kyllä minäkin teen siellä kotona! lisäsi tytön eno. Silloin astui Jukka ankarana sisään ja karjasi: Jos vaan Paavolle selkään annatte, niin seinähirretkin sinkoavat tästä talosta! Tapellaan sitten, tässä on kaksi kahta vastaan! Silloin isännät vaikenivat äänettömiksi ja me menimme äkäisinä kartanolle työhön.
Paavo tulee. Iloinen herra tänne kutsu! Missä On hellä rouva niinkuin hyacinthi? Kas täällä suussa purppuraisen illan Jutella hauska ois ja naurahdella. Niin rakas mulle koko perhe on, Ett'en voi löytää pöytää herkullista, Johonka niin mä ihastua voin. Kas niin, no juokse! tuosta voidetta Saat nivelilles hiukan, hupakko. Antaa Paavolle rahaa. Paavo kumartaa syvästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät