Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Suntion sana, "rakas piispa" pyyhkäsi piispan mieltä somasti ja samalla hieman oudosti, kun muisti, että viimekerralla käydessään hän ei tiennyt sellaista ansainneensa. Senpätähden ottikin nyt piispa suntion käden kahteen käteensä ja puristi sitä kauvan, samalla kun lausui: "Oi, että olette vielä elossa. Oi mikä sattumus, että saan teitä nähdä, olen niin usein teitä muistanut.
"Ei suinkaan minulla ole mitään", sanoi Kasperi, ja yritti salaa antamaan tirskutus-konettansa vieressään istuvalle pojalle, joka ottikin sen vastaan ja toi julkisesti kirkkoherralle; kirkkoherra otti vastaan Kasperin tirskutus-koneen ja muserti sen rikki. "Jos minä toisen kerran tapaan sinut vilpistelemästä, niin sinä saat paikalla marssia koulusta pois!" sanoi kirkkoherra Kasperille.
Annahan olla, ajattelin, kylläpä saat vielä kärsiä siitä, että hankit minulle tällaisen kurjan konin! Nousin hevosen seljästä, annoin hänelle hevoseni ja matkalaukkunikin; kinastelematta ottikin hän ne vastaan ja antoi minulle sen sijaan hevosensa ja huonon satulansa. Uusi hevoseni käveleekin ripeästi, jopa juoksee ja hyppii iloisesti, maantiekin kun on oivallista.
Hän ottikin todella revolverin käteensä, koettaakseen miltä tällä kertaa tuntui tähdätä vasten kasvoja, mutta mitään ampumisen kiusausta ei tullut. Hän ei tahtonutkaan tappaa itseänsä, vaikka sormi puolestaan olisi nyt kyllä ollut valmis painamaan liipasinta, kun ei ollut mitään kallista menetettävänä. "Minun siis täytyy kuin täytyykin kysyä siltä perhanan konttoristilta.
Muistan erään tilaisuuden, jolloin löysimme hänen samalla hautakivellä, tuuditellen pientä tyttöä polvellaan. Tyttönen oli komeasti puettu, sillä hän oli herrassäätyä. Eräs meistä tarjosi vanhalle tuttavallemme muutamia sokerimakeisia, jotka hän tällä kertaa kiitollisuudella ottikin vastaan. Mutta hän ei niitä itse maistanut, vaan antoi ne lapselle.
Tätä varten hän ottikin rukouksekseen seuraavan ihmeellisen Sofokleen köörilaulun: "Oi että mun ois suotu hurskautta täydellistä Sanoista, töissä saavuttaa, Joiden on säännöt vakaat Laadittu taivahan korkeudessa, Joiden on isä Olympon valtias yksinään! Niiden ei ole alku ihmisluonto kuolevainen, Unehen vaivuttaa niit' ei unhotus voi; Suuri on jumala näissä eikä vanhene milloinkaan."
Minä rupesin häntä hiljakseen muistuttelemaan siitä waarasta, joka wäijyi meidän owemme edessä. Ensimältä ottikin hän niistä waaria, wakuuttaen samalla, ettei waara kuitenkaan ollut niin suuri kuin minä uskottelin ja ett'ei todellista syytä ollut minun pelkoon. Näitä kuullessani koetin rauhoittaa itseäni ja unhottaa suruni ja huoleni.
Olet emännän näköinen, olet osaavan näköinen, kätesi tekevät, siksi kai sinut Shemeikka ottikin. Heti vanha sinulle avaimet antaa. Sanoi: »Menkää, katsokaa, millaisen on tuonut, tulkaa pian takaisin kertomaan, olisi mieleni hyvä, jos olisi Shemeikka viimein mieleisensä löytänyt.» Sano, haasta... Vaan enhän saa sananvuoroa, nauroi Marja. Mistä minun pitäisi haastaa?
Zeus nyt päivän soi, joka päiviä kaikkia vastaa, meidän on laivat, jotk' ikivaltain mielt' uhitellen saapui, toi monet turmat, kosk' arat ain' oli ennen kansan vanhimmat, minut itseni, myös väen muunkin estivät, kun minä kamppailuun liki laivoja mielin. Mutta jos silloin kaitsija Zeus älyn ottikin meiltä, nytpä jo johtaa, innostaa meit' itse hän taistoon."
Päivän Sana
Muut Etsivät