United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annahan olla, ajattelin, kylläpä saat vielä kärsiä siitä, että hankit minulle tällaisen kurjan konin! Nousin hevosen seljästä, annoin hänelle hevoseni ja matkalaukkunikin; kinastelematta ottikin hän ne vastaan ja antoi minulle sen sijaan hevosensa ja huonon satulansa. Uusi hevoseni käveleekin ripeästi, jopa juoksee ja hyppii iloisesti, maantiekin kun on oivallista.
Sa katso, kurja, mertes rannikoita ja sitten silmää maasi sydämehen, siell' onko paikkaa rauhallista yhtään. Mit' auttaa, että Justinianus ohjiin opetti sun, kun satulass' ei ketään? Hänt' ilman häpeämme pienemp' oisi! Voi teitä, joiden olla pitäis hurskaat ja suoda satulansa keisarille, jos tietäisitte, mik' on tahto Luojan!
Hän ratsunsa oil oven suuhun jättänyt Ja käynyt sisään varoiten Ja hetken päästä sieltä palautuen taas Nadeschdan tuonut seurassaan, Ja neiden satulansa eteen nostanut Ja itse noussut siihen myös, Ja kannustanut varsaansa ja ääneti Pois paennunna niin kuin yö. Mut retket neiden, kodistaan noin kadonneen, Ne oli kauvan peitetyt; Ja rahvas oli vaiti taikka lauleli Paosta kummallisesta.
Ylihuomena saat Jumalan nimeen matkalle lähteä ja ottaa tallistani parhaimman hevosen. Ota silloin Paul avuksi, hän sen ymmärtää. Vahvalla, vikkelällä hevosella Feliks seuraavana aamuna varhain ratsasti, sanottuansa sydämelliset jäähyväiset ruhtinaalle. Lämpysillä vaatteilla hän oli varustettu, sillä ilma oli jo kolkko. Satulansa taakse oli matkalaukku pantu, jossa hänelle uskottu rahasumma oli.
Sepän seurassa tuli myös kunnon lakintekijä, joka, niinkuin lukija muistanee, oli pieni, palleroinen mies ja vääräsääri; suuren satulansa päällä, jossa hän istui tai, pikemmin sanoen, rötkötti, näytti hän aivan pieneltä, punaiselta neulatyynyltä hänellä näet oli päällään tulipunainen viitta, jonka yli hän oli ripustanut haukalla-pyytäjän laukun.
Palatkaa sinne, mistä olette tullut; ehkä teillä siellä on äiti, joka valmistaa joka ilta teille vuoteen, tahi sisar, joka sukii teidän mustan tukkanne, taikka morsian, joka hyväilee teidän punaisia poskianne, taikka kenties vanha isä, joka kerta on itkevä kuullessaan, että vihollinen piikillään on naulannut teidät Suomen hongan runkoon tahi sitonut teidät satulansa nuppiin ja niin pakottanut teidät juoksemaan avojaloin lumessa, kunnes henkenne heititte.
Sa katso, kurja, mertes rannikoita ja sitten silmää maasi sydämehen, siell' onko paikkaa rauhallista yhtään. Mit' auttaa, että Justinianus ohjiin opetti sun, kun satulass' ei ketään? Hänt' ilman häpeämme pienemp' oisi! Voi teitä, joiden olla pitäis hurskaat ja suoda satulansa keisarille, jos tietäisitte, mik' on tahto Luojan!