Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Pappilassa oli kotiopettaja me kutsuimme häntä "maisteriksi". Hänen edessään minä luin joka päivä yhdessä pappilan kahden lapsen kanssa, joista toinen oli vallatoin poika, Kalle nimeltä, vuotta minua nuorempi, siis kaksitoistavuotias, ja toinen hänen sisarensa, Susanna, joka oli aivan yhtä vanha kuin minä; hän oli sinisilmäinen, kiltti lapsi tuuhealla keltaisella tukalla, joka alinomaa oli otsasta pois pyyhittävä; kun hän vaan sattui maisterin taakse väänteli hän hullunkurisesti kasvojaan ja teki jos joitakin kujeita saadakseen meitä poikia nauramaan.
Elkää nyt menkö ... odota, hyvä Ville, minuakin. Ville odotti, ja Ville oli Liisan mielestä paras mies maailmassa Matista ei toki rinnalle pannenkaan ... se nyt vasta oli semmoinen ... ei olisi odottanut ket'ikään ihmistä, kun vain itsellään oli kiire... Ja semmoisella kiireellä sitoi Liisa kengät jalkaansa, että se hikipisaroita otsasta pusersi.
Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista; Ei iso suannutkana, Eikä äitini luvannut Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista. Miesi minulle annettihin, Uros uusi laivattihin; Miehen mitta, miehen varsi, Ei ole miehen mieltä päässä Miel' on viety, pää jätetty, Aivot otsasta otettu. Sain minä savisen saksan.
Ennen kannan maitokannun, Maitokuksinan kuletan, Sihen sillan korvasehen, Tahikka kaupungin kaulle; Ennenkun kannan kaskipölkyn, Nokipölkyn nostattelen, Sillä paikalla pahalla, Tuhmalla tulirovilla, Josta saita syöä saapi, Punakuoren purraksehen, Joka vei vähän väkeni, Vaahen otsasta valutti, Kaikki kiskoi kylkiluuni, Väänti hartiot hajalle. Ei ollut kaunis Karpan puoli.
Heikki vei pruustinnaa ja Freedrik äitiänsä, Vihtori talutti Gerdaa ja Bruuno Helkaa, ja viuluniekat vinguttivat viuluansa niin, että hiki valui otsasta, kunnes jokainen, ukosta nuorimpaan lapseen asti, oli kulkenut salin ympäri. Sitte seurasi kahvin juonti.
Sitte kääntyi hän pois ja lisäsi hiljaa ja häveten: "Kuolleet eivät ole kenenkään tiellä." "Niin oikein", vastasi Olli ja nousi juhlallisen muotoisena maasta, "mutta viattomain veri huutaa maasta. Yltäkyllin on emännän murha sydäntäsi painava; kahta salattavaa murhaa sinä et tarvitse onnen perille päästäksesi tässä kurjassa maailmassa." Tuskan hiki herui Laurin otsasta.
Silloin kuului eteisen marmorilattialta askeleita ja tulijaksi ilmoitettiin eräs sotatribuuni. Hän oli nuori sotilas, jolla oli jalot, vaikka ennenaikaansa vanhentuneet kasvonpiirteet. Aito roomalaisen rodun tuntomerkkeinä olivat melkein suorakulmaisesti suorasta, ankarapiirteisestä otsasta lähtevät poskipäät.
Sitten meni hän pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja kätensä ja ne pyyhittyään otti pöytälaatikosta kuvastimen. Katsoen siihen kampasi hän ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan taaksepäin.
Niillä muutamilla sanoilla oli kummallinen vaikutus; ne karkoittivat viimeisenkin alakuloisuuden jäljen herra Claudiuksen otsasta; silloin kahisivat akuttimet ja Charlotte, joka silminnähtävästi ensimäisessä pelossaan ja hämmästyksessään oli paennut pimeän ikkunakomeron suojaan, tuli nyt nopeasti esiin. Rientäen lähestyi hän minua ja heittäytyi polvillensa eteeni.
Vilun tähden häll' oli yllä Sudennahkat ja vuotikkaat. Kun näin hän pakkassäässä Etumaisena riens tulehen, Ja jok' ainoan askelen päässä Vajos pohjahan nietosten, Hiki äijän jo otsasta juoksi, Kovin raskas virka on tää; Välin kauhean painonsa vuoksi Hänen täytyvi viivähtää. Mut »Eespäin!» vaan tulisella Hän innolla huudahtaa, »Jos en jaksa ma astuskella, Pojat, hoi, mua kannelkaa!»
Päivän Sana
Muut Etsivät