United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän haki pöytälaatikosta esiin toisen suuremman ja nelisnurkkaisen, joka oli erään hänen toverinsa oma. Mutta siinä hän näytti mielestään niin kauniilta, että hän ei mitenkään voinut olla omalle kuvalleen hymyilemättä. Hänen valkeat hampaansa välähtivät. Mutta samassa hän tuli hyvin totiseksi.
Mutta sanat katkesivat siihen niinkuin raskasta hiekkaa olisi valunut hänen suoniinsa. Hän haparoi vapisevin käsin kuvansa pöytälaatikosta ja vaipui sitte kuin halvautunut tuolilleen. Tyttö katseli häntä tähtinä säteilevin silmin, onnen kirkastus kasvoillaan. Olavi ei voinut sitä kestää, vaan painoi päänsä alas: 'Mikä minun on tullut? Miksi minä petän hänet ja itseni?
Sitten meni hän pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja kätensä ja ne pyyhittyään otti pöytälaatikosta kuvastimen. Katsoen siihen kampasi hän ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan taaksepäin.
"Onhan teillä paljon muitakin kirjoituksia", sanoin minä tämän ääneen luettuani. "On, kyllä niitä on ... ikäwissäni kirjoittelen aina jotakin", sanoi hän punastellen, ja samassa otti hän pöytälaatikosta kainalowihon papereita ja näytti minulle. "Antakaa kaikki nuot paperit minulle", pyytelin minä.
»Tältä kestikievarilta ostettiin, ja...» Ella oli nyt valmis, joten lähdettiin. Tultuaan kotiin antoi Grönberg Ellan seista kamarin ovipielessä, heitti itse takin pois päältänsä, otti esiin pienen muistiinpanokirjan pöytälaatikosta, selaili ja tutki sitä hetkisen.
Mutta kohta otti hän kortit esille pöytälaatikosta ja kehoitti luutnanttia povaamaan hertassa. Jergunov otti hymyillen kortit, ja kaikki epäluuloisuus katosi kohta. Mutta nämä ilkeät ajatukset tulivat takaisin vielä samana iltana.
Siinä sitten yhtä ja toista tarinoiden valmistui kahvikin ja ukko kantoi kahvipannun pöydälle, otti pöytälaatikosta sokeria ja hakkasi sitä pieniksi veitsellä ja vasaralla. Sitten otti hän tuosta vanhasta komeasta kaapistansa kolme kahvikuppi-paria, joihin hän laski kahvia kuin hyvin tottunut emäntä ainakin.
»Eihän ne sentään ole kellä tahansa, jos minulla», lipasi Jukke ja osotti yhä kättään ottamaan. »Niin, ystävä ystävälle ja ystävä koko kylälle», virkkoi tosissaan Hanna ja koppasi pöytälaatikosta sen kirjeen, viskasi sen Juken syliin ja kyllästyneesti virkkoi: »Sinä olet juuri kuin keväinen lampaan karitsa. Se määkii ja määkii, mutta ei tiedä itsekään mitä hän määkii.
Otti pöytälaatikosta kirjeen, aukoi sen ja yritti pistää sen Juken ojennettuun käteen vaan muisti, että on siinä semmoisiakin, joita ei tarvitse Juken tietää, käänsi lehden, käänsi toisen, katsahti elävästi Jukkeen ja virkkoi: »En minä kokonaan tahdo tätä sinulle antaa lukeaksi, minä vaan luen tästä sen kohdan, missä hän niistä rahoistaan puhuu.
Hermostuneen kiireisesti hän sitte tarttui pöytälaatikosta ottamaansa veitseen ja rupesi valmistamaan voileipiä lapsille. Katse kulki lattialla leikkivästä tytön tylleröstä pöydän ääressä lukevien luokse ja pysähtyi sitte Eeroon, joka koukkuselkäisenä kuin vanhus istui painuneena kirjojensa yli. Miten kalpea hän oli! Kyllä näki, että hän oli ollut sairaana ja oli vieläkin.