Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän, hallitsijan töyhtö otsallaan, Vie kuninkaana joukot taisteluun, Sa päällysmiesnä tuntematonna Lyöt viholliset maahan hänen tieltään. Kun näkevät he yhden kuninkaan, Niin pettymyksen kolkko tunne heidät Saa kohta valtaansa, ja uhriksi He siten toivotonna joutuvat. JOSAFAT. On viisas neuvo kuningattaren, Se miellyttääkö teitä kuningas? AHAB. Niin miellyttää, jos teitä miellyttää.
»Niinhän sinä sanoit sitä kaikkein kauniinta... Etkö sinä voi antaa?» kysyi hän värisevin huulin. »Voi, voi», sanoi Olavi ja tuskan hiki helmeili hänen otsallaan. »Enhän minä tahtoisi sinulta mitään kieltää, mutta minä en saisi senjälkeen koskaan mielestäni sitä erästä kohtaa...» »Minä melkein arvasin, että näin kävisi et sinä voi minua ymmärtää, sillä sinä et ole minä.
Oli jäljellä enää vaan Beit-Weber. Runoilija-sotilaan suora ja hehkuva olento, neron tuli, joka säihkyi hänen silmistään, kaksinkertainen kunnian loiste hänen otsallaan, siinä ainoat edut, joista hän saattoi kerskata. Hänen puheensakin oli kaino ja teeskentelemätön.
Siinä tarkoituksessa lähdinkin ulos ja kehikossa näin vanhan, laihanpuoleisen miehen, joka höylätä nytkytteli niin, että hikiherneet kiilsivät hänen ryppyisellä otsallaan, ja samalla lauloi hän lauluansa. Se kuului: "aisa toinen, aisa toinen, koivuiset molemmat aisat", ja sen loputtua alkoi hän aina alusta taas.
Nuori upseeri on riisunut kauhtanansa ja hattunsa, hänen pitkä, vaalea tukkansa poimuilee kauniissa kiharoissa hänen avonaisella otsallaan; hänen kasvonsa ovat hyvin kalpeat mutta nuo siniset, eloisat silmät katsovat varmasti ja rävähtämättä harmaantuneen vanhuksen kivenkoviin kasvoihin.
Nähtyään päällekirjoituksen kävi hänen otsallaan hieno värähdys. Hän mursi kiireesti sinetin, ja silmäillessään sisällystä muuttui hänen ilonsa miltei tuskalliseksi riemuksi. Iloinen toivon hymy oli hänen huulillaan ja hän kiiruhti vanhempainsa luo, mutta silloin kuuli hän ovelta kapteenin viimeiset sanat ja vastasi niihin: Minä olen saanut kirjeen Emma Wallströmiltä! jatkoi hän.
Hänen lantionsa ovat tyttömäiset, silmäkarvansa hienopiirteiset, silmänsä hymyilevät, hampaansa pienet ja somat. Hän on punaisessa puvussa ja kullasta ja jalokivistä tehty ripa kimaltelee hänen hienolla otsallaan. "Tuo on siis kuningatar", sanoo Kaherdin hiljaa. "Kuningatar!" vastaa Tristan, "ei, se on Camille, palvelijanainen."
Eilert Olsen pysähtyi ja jäi tuijottamaan häneen, ajatusten vielä kulkiessa kaukana. Näytti siltä kuin hän vasta vähitellen olisi käsittänyt Toinin sanat. Silloin tasoittuivat tuskan uurtamat uomat hänen otsallaan, ja kasvojen ilme kirkastui. Te olette oikeassa. Minä en saisi moittia perinnön merkitystä, minä, joka itse olen saanut niin siunatun perinnön äidiltäni.
Eip' ois ennen saattanut koskaan noin soramultiin sortua tuo kypär' uhkeatöyhtö, näät jumalaisen Akhilleun pää sitä suojana kantoi sorjall' otsallaan; vaan nytpä sen Hektorin päähän siirsi jo Zeus; liki häntä jo näät oma kuolema liikkui.
"Jumala varjelkoon", sanoi Leopartin ritari, "ettei jokaisella köyhimmälläkin kristikunnan ritarilla olisi vapaus kaikessa kunniallisessa palveluksessa omistaa kätensä ja miekkansa, sankaritöittensä maineen ja koko sydämensä hartauden ihanimmalle ruhtinattarelle, joka koskaan on kruunua otsallaan kantanut".
Päivän Sana
Muut Etsivät