Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Se loisti, kuin ois ennellään hän seissyt eessä ruodun: »Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.» Oljille vuoteen istahdin, koht' ukon juttu kulki, työt Malmin, tulet Dunckerin, muut monet toi hän julki; sees silmä, hohto otsallaan, kuin kaunis hän nyt olikaan!
Harmin puna otsallaan Aadolf kääntyi isänsä puoleen ja sanoi: Ettekö häpeä, isä, pitelemästä pahoin tätä turvatonta, viatonta lasta? Laamanni Juhana ei ensiksi kyennyt tähän soimaukseen vastaamaan muulla kuin sanattomalla silmäyksellä, joka ilmaisi hämmästystä ja suuttumusta. Kuinka? sanoi hän ponnistetulla levollisuudella, enkö minä sanonut, ettei kukaan saisi tulla tänne?
MENENIUS. Niin minäkin, jos niitä vaan ei ole liiaksi. Tuoko hän voiton lakkarissaan? Haavat häntä kaunistavat. VOLUMNIA. Otsallaan, Menenius; hän palajaa kotiin kolmannen kerran tammiseppele päässä. MENENIUS. Onko hän Tulloa hyvänpäiväisesti löylyttänyt? VOLUMNIA. Titus Lartius kirjoittaa heidän otelleen keskenänsä, mutta Aufidion päässeen pakoon. MENENIUS. Parasta olikin sen saatan vakuuttaa.
Kalpeus harmaa kuin tuhka peitti nyt näitä kasvoja, jotka äsken olivat sydämmellisimmän rakkauden innostamat. Mustansiniset suonet paisuivat hänen otsallaan ja hänen ennen niin kirkkaat ja kauniit silmänsä hehkuivat kuin palavat kekäleet suurissa, syvissä kuopissaan.
Kuningas huomasi heti hänen sisään astuessaan ukkospilven hänen korkealla otsallaan ja kiiruhti heti estämään sitä salamoimasta. Aina ihana kuin Juno ja vastustamaton kuin rakkauden jumalatar! huudahti hän suudellen kuningattaren kättä. Keskustelu kävi saksaksi. Vertaus on tavallaan sattuva, vastasi kuningatar terävästi.
Vastatullut oli kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka ratsastaessaan Espanjan ravintolan sivu oli tuntenut kartanolla seisovan Ester Larssonin papurikon ja, siitä hämmästyneenä, päättänyt tiedustella syytä hänen läsnäoloonsa tässä hieman huonomaineisessa paikassa. Mitä tämä on? huudahti hän vihan punastus ylevällä otsallaan, mitä tämä on, hyvät herrat?
Suonet hänen kauniilla otsallaan paisuivat korkeiksi ja tummiksi, ja valkoiset helmirivit välkkyivät hänen puoliavonaisten huuliensa välistä kyykäärmeen hampaiden tavoin. SYVEMM
Uhmaava tarmo hallitsi hänen rypyttömällä otsallaan, ja sinisissä silmissä piili jotakin vanhan surun tapaista. Hänellä oli yllään harmaa takki, joka näytti hartioista liian ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkinäiset poimut ja helmiäisnappirivi.
Pohjolan mies pysähtyi ja hikipisarat helmeilivät hänen otsallaan ikäänkuin hänen juuri nyt olisi pitänyt saada toisen voimaton ruumis tottelemaan omaa tahtoaan ja sieluaan. François Carville oli nojannut päänsä rumanialaisen olalle. Pohjolan mies oikaisi ruumiinsa: Nousi oikea ukkosilma, kun hän meni.
Torven ääni kuului hovista. Yö oli tullut. Martta odotti Tahvanaa. Tämä tuli kuu jo yön pimeys oli laskeunut alas. Hänen otsallaan oli musta pilvi, kun hän astui sisään. Se katosi, kun hän näki Martan. Mutta mustempana, synkempänä nousi se sinni jälle, kun Martta hänelle kertoi hoviherran käynnistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät