Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Leipä on petäjässä ja muu ruoka järvessä ja metsässä, ja 'liha ei tule linnun pyytämättä, kala jalan kastumatta', on vanha sananlasku." Tässä muorin puheessa luuli Tapani kuulevansa jotakin sellaista, että Tapanin pitäisi hyvästi palkita ukon vaivat, jonkatähden hän kysyi: "Mutta paljonkohan minä osaisin maksaa sille tästä vaivasta?" "Ei se ota rahaa.
KOTRO. Joka jousi, kaikki kalvat On hereillä. KULLERVO. Muistakaatte: Untamon lopetan itse! MUTRU. Se sinulle, muita muille. TUIRO. Mulle eukot antanette Niitä hoivata osaisin. KULLERVO. Surmalle joka tenava! Muille ei se vannokaatte! JOUKKO. Vannokaamme! KITKA. Vannoisinko! Vaikka neuvoisitte muuta, Tottelisin surman suuta. Suun ja vatsan aina muistan.
»Se ei ole mikään kallisarvoinen kapine, mutta siihen liittyy eräs tapaus ja eräs ajatus, joiden vuoksi se on minun silmissäni muuttunut niin tärkeäksi ja merkilliseksi. Se on tuo kaappi tuossa!» Pojat katsahtivat tuttuun kaksiosaiseen kaappiin kaappiin ja sitte äitiin. »Te näytätte hämmästyneiltä ... kunhan minä nyt vaan osaisin sanoa sanottavani sillätavalla, kuin minä tahtoisin.»
Kiivettiin tikapuita myöten ylös ja päätä pahkaa aina oitis alas, kunnes viimein koko joukko istui väsyneenä heinäläjässä ja alkoi juttelu. Siinä jutellessa johtui Sakun mieleen taas Vesan ilmotus tupakan poltosta ja hän kysyi: Osaisitko sinä Vesa puhaltaa savua sieramista niin kuin renki Matti? Vesa ei vastannut. Saku kerskasi: Minäpä osaisin! Etpäs!
Tapani, joka selvään huomasi että häntä ja yleensä tulevia työmiehiä varten oli se koko puhe, oli kuin kynsille lyödyn näköinen ja alakuloisesti sanoi: "Sehän se taululle paperin pano oli puheena, kun minä sen osaisin panna." "Kyllä se osataan", sanoi Dampbell kohteliaasti. "Ottakaahan tuolta säkistä taulu ja instrumenttilooda käsille."
Niin, kuolla, se ei olisi mitään, mutta elää, elää kurjana, ylenkatsottuna, sill'aikaa kuin sydän sykkii ja ikävöi sen perään, jonka olisi voinut saada, se on kuolemaa kymmenen kertaa pahempi! Ja jos todestaankin osaisin noitua, niinkuin minusta sanotaan, niin niin mitä sitten? Sitten muuttuisin! kelloksi hänen liivinsä taskuun, sehän ainakin olisi viatonta.
Jää sinäkin toveriksi laittamaan, niin sittenhän meillä on aina aikaa, kehoitti Iida. En minä nyt voi jäädä, sanoi Aliina. Miksi et? Täällä olisi niin paljon järjestämistä. Mitäpä minä osaisin tehdä! Enkä minä oikein viitsisi jäädä teille olemaankaan niin moneksi yöksi, kun on tuo pääkaupungista tullut sisaresi täällä. Mitä sinä siitä kainostelet, rohkaisi Iida.
Se oli referentin paikka ja velvollisuuksiini kuului sen lisäksi kääntämistyötä ja uutisten hankkimista kaupungilta. En nukkunut koko sinä yönä, joka seurasi. Mitenkä minä oikean sanomalehden toimittajaksi? Mitä minä osaisin siihen kirjoittaa? Kuinka ennättäisin panna paperille kaikki, mitä kokouksissa puhutaan, ja mistä minä tietäisin, mitä siihen olisi pantava ja mitä ei?
Jos osaisin, mutta enhän minäkään osaa sanoa sitä niin selvästi, kuin tahtoisin. Jos olisin syntynyt säveltäjäksi tai runoniekaksi, niin ehkä sen sitten voisin. Ne ovat onnellisia ne, joiden ei tarvitse kätkeä mitään itseensä, jotka tulkitsemalla tunteensa voivat vapautua niistä ja käydä taas vastaanottamaan uusia.
Eihän minulla ole syytä siihen enemmän kuin muillakaan. Mutta kun huomaan kuitenkin pelkääväni, puren hammasta ja kiroon ihmisiä. Osaisin minäkin kulkea ja osaisinpa vielä toimittaakin jotain, jos tie olisi tasaista ja ihmiset ojentaisivat kättä toisilleen, puhuen rohkaisevan iloisesti: tule, minä autan.
Päivän Sana
Muut Etsivät