Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ette mahda olla terve. MAIJU. Kertokaa minulle nyt jotain hauskaa, Martha. Jotain oikein hauskaa, joka edes naurattaisi pikkuisen. MARTHA. Kun minä vaan osaisin, niin kyllä kertoisin. Antaapahan olla ei, ei juohdu nyt mieleen mitään semmoista. MAIJU. Kertokaa mitä hyvänsä, vaikka kuinka hassua, kunhan vaan kerrotte. Minä tulen ihan hulluksi muuten tästä ikävästä.
"En, veli kulta saanut vielä puolta siitäkään päähäni, mitä neuvoit", saneli Olli alakuloisena. "Voi hemmetti, jos osaisin edes kirjoittaakkaan!" "Opetan minä senkin sinulle, jos mieles tekee", vastasi Mutkala. "Opeta, veli-kulta!" Ja tiedättekö mitä?
Ettäkö kirjeitä osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen. Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siellä muutakin, oikaisi Hilja. Ottaisivatkohan kouluun näin vanhana? Kyllä sinne otetaan. Esittelepäs isällesi ja äidillesi. Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa ajattelemaan.
»Tänään, minun tyttäreni», sanoi kenraalinna, »pitää sinun olla kohtelias kaikkia vieraita kohtaan; et saa enemmän olla Alman kuin muitten nuorten parissa.» »Voi jospa minä vain muistaisin ja osaisin!» vastasi Hilja naurahtaen. »Pahoin pelkään, että eksyn Paavon, Alman ja Niilon seuraan.» Enempää ei Hilja joutanut puhumaan, sillä vieraat jo rupesivat tulemaan.
Irene nyyhkytti ääneensä, mutta hänen sisarensa lähestyi häntä, pyyhki hänen otsaltaan pehmeät hiukset, suuteli häntä ja sanoi ystävällisesti: "Minä en ole sinulle vihainen, lapseni, enkä tahdo sinulle tehdä pahaa. Jos vain osaisin itkeä kuten sinä, kun pilvet peittävät sydäntäni, niin silloin minussakin yhtä pian sininen taivas näyttäytyisi kuin sinussakin.
En ole minä heitä niin seurannut, että osaisin sanoa sinne taikka tänne. Mutta kun veli Marttinen tänä päivänä puhui siitä, kuinka ne papistoa panettelevat ja kuinka ne meistä levittävät perättömiä juttuja ja että kansan ei sentähden pitäisi niitä kannattaa, niin muistui mieleeni vanha tapaus apulaisajoiltani, jolloin tätä samaa asetta heilutettiin yhtä suurella innolla kuin nytkin.
Ensiksi oltiin salissa levottomia, mutta sitten vallitsi kuolonhiljaisuus, ja kaikki ne tuhannet silmät tuijottivat häneen ja sanoivat: 'Vastaa, jos voit'.» »Puhuiko hän hyvin?» Pietari nielasi lasin viiniä. »Hyvinkö? Oi, sinä et voi käsittää, miten hän puhui. Minä en tiedä, miten minä osaisin kertoa Näetkös, ei ainoastaan sanat Minä en milloinkaan luullut, että hän voisi puhua sillä tavalla.»
Onko hyvä, jos haluan saada koko maailman rahat tai, että pääsisin keisarinnaksi tai, että osaisin koko aapisen ulkoa, tai parin uusia sukkia, koska vanhoissa on reikä kantapäässä? Taikka, että saisin sunnuntaisin aamulla kaksi sokeripalaa kahvia juodessani, kun nyt saan vaan yhden? Tahi mutta mitenkä saan härän, lehmät ja vasikat onnellisesti kotiin, koska täällä metsässä on susia?
"Kyllä sen näkee... Varmaan jos tekin olisitte minun mieheni, niin te tottelisitte. Minä osaisin olla teille niin hyvä ettette voisi olla tottelematta minua." "Tottelisittekos te minua?" "Tietysti, kuinkas muuten?" "Silloin me toinen niinkuin toinenkin olisimme toistemme käskijät." "Niinpä niin, kuten asiat kulloinkin vaativat." Tämän sanottuaan emäntä iloisesti hymyillen lähti ulkoaskareihinsa.
Kirjoitat, että minä olen valinnut paremman osan surut ja huolet olen valinnut. Ensin haemme niistä taloista, jotka ovat kaupungin sisäpuolella, sitten menemme muurien taakse. Joka aamu herää minussa uusi toivo, muuten minun olisikin mahdoton elää. Sinä sanot, että pitää osata rakastaa oi, kyllä minä osaisin puhua Lygialle rakkaudesta! Mutta nyt minä ikävöin.
Päivän Sana
Muut Etsivät