Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Eihän minulla ole syytä siihen enemmän kuin muillakaan. Mutta kun huomaan kuitenkin pelkääväni, puren hammasta ja kiroon ihmisiä. Osaisin minäkin kulkea ja osaisinpa vielä toimittaakin jotain, jos tie olisi tasaista ja ihmiset ojentaisivat kättä toisilleen, puhuen rohkaisevan iloisesti: tule, minä autan.
»En», vastasi Crawford, »vaikka soisin pelkääväni; sillä vanhalla kreivi Douglas'illa oli aina tapana sanoa, että pelätty vaara aina on sellainen, josta voi itsensä varjella. Mikä valitaan tunnussanaksi tänä yönä, jos tahdotte sen armossa määrätä?» »Otetaan vaikka Burgundi, kunniaksi isännällemme sekä tuolle viinamäen nesteelle, joka sinulle on niin mieleen, Crawford.»
Kun näen maanmoukkien vaativan ritareita taisteluun sekä naulaavan aatelismiesten käsiä kaupungin hirsipuuhun, niin en tahdo sanoa pelkääväni kapinaa sillä se ei olisi totta vaan minä näen sen olevan tulossa ja olen varusteilla sitä vastaan ottamaan." "Ja milläpä oikeudella Douglas'in kreivi voi sanoa", kysyi March'in kreivi, "että tämä vaatimus taisteluun on maanmoukista lähtenyt?
Segebaden asettui seisomaan vasen käsi puuskassa ja pikari oikeassa ja lausui ylevällä tyyneydellä: Mitä sinä ajatuksissasi päätät, se ei koske minuun. Se joka ensin myllylle tulee, se ensin jauhaa, ja tällä kertaa olen minä se. Aijot minua nolata, purskahti Reif hohtavin poskin. Mutta sitä minä en aijo sietää. Enkä minä! Luuletkos pelkääväni? ja samassa paljasti Segebaden miekkansa.
Tikari oli hienointa ja parhainta tekoa sekin, pituudeltaan oli sen terä 10 tuumaa, pää kauneilla hopeakoristuksilla varustettuna. Olipahan siinäkin ase, joka oikein sydäntäni ilahutti; enpä nyt luullut pelkääväni ensi hädässä. Jospa vielä olisin uskaltanut mennä kylään, että olisin saanut ostaa hyvän kiväärin, arvelin, niin kyllähän sitten kelpaisi täällä aarniometsissä elellä.
Ewelyn virkahti: "Ja, täti, jospa ainoastaan kymmenen noista kymmenestä tuhannesta uskovat totuuden sanaan ja sen kautta elävät ijankaikkisesti, sanokaat, eikö siinäkin jo ole hedelmää?" "Tietysti," vastasi äitini suopeasti, mutta äänen vivahduksella, joka käsitti aivan vähän toivoa. "Minä olen kuitenkin varsin vanhan-aikainen ja tunnustan hartauskokouksia pelkääväni."
Kun sitte hänen isänsä tänne pääkaupunkiin muutti, kuinka minä aina häntä ikävöin, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on siitä kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitkä aika! Hän on ollut tuolla vapauden kotimaassa. Millaiseksi hän lieneekään siellä kasvanut? Yleväksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelkääväni, ensikertaa joutuessani hänen mahtavien kasvojensa eteen. Mutta missä hän viipyy?
Meitä on täällä talossa neljä vankkaa miestä, mutta tunnustan usein pelkääväni, kun ajattelen Stapletonia ja hänen sisartaan. Monen peninkulman laajuudella ei heillä ole yhtään naapuria, ja talossa on vain palvelustyttö, vanha miespalvelija, sekä sisar ja veli, jota viimemainittua ei voi pitää erittäin vahvana.
Päivän Sana
Muut Etsivät