Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
MALVOLIO. "Muista, kuka sinun keltaisia sukkiasi ylisti," OLIVIA. Sinun keltaisia sukkiasi? MALVOLIO. "Ja tahtoi nähdä sinut polukset ristissä." OLIVIA. Polukset ristissä? MALVOLIO. "Rohkeutta! Onnesi on taattu, jos vaan itse tahdot;" OLIVIA. Onneniko taattu? MALVOLIO. "Jos et, niin jää ijäti käskyläiseksi." OLIVIA. Mutta tuohan on aivan mätäkuun hulluutta!
Ei, Maria, orpanaa lähemmäksi Johannesta minä en ikinä tule, mutta sinä... Sinun onnesi on minun onneni!« «Oi, rakas Anna!« lausui Maria hiljaisella äänellä. «Anna anteeksi minulle, minä en tiennyt, mitä minä sanoin. Luopua Johanneksesta, se olisi minun kuolemani«.
Tuossa hän seisoo edessäni: hänen hellyytensä on muuttunut katkeruudeksi, viattomuutensa häpeäntunteeksi, jumalisuutensa RAHIKKA. Oh, mitä minä tässä lörpöttelen. Selma sinun täytyy seurata nyt minua. SELMA. Täytyykö? Vai niin! Oh, minä en jaksa enää! Sitten hankin minä sinulle jotakin työnansiota Sinä et vastaa. NIILO. Rakas Selmani. Minä en voi sinua oman onnesi nojaan jättää.
Maailma kuulee: hulluksi luulee miehen, mi miettien valtoja viettien kaikessa katsoo vertausta vaan, jättää jo suuren, kukkivan maan, sentään ei seppeltä kulmiltaan. »Minne on ties?» monet äänet ne raikuu. »Käänny jo mies!» monet kansatkin kaikuu. »Et mene eespäin, taapäin sa kuljet, onnesi, maineesi tiet, ovet suljet, suurt' olet tehnyt, suuri sa lienet, kunnias kuulun nyt hautahan vienet!»
"Minun on alammaisistani vastaaminen, sen tiedän, mutta raaka käytöksenne on minulle ollut peräti tuntematon ja odottamaton, niin että tässä kohdassa olen syytön". Nefnef'iä enää silmäykselläkään kunnioittamatta astui Rajevski vaunuihinsa ja matkusti pois. Nefnef katsahti hänen jälkeensä pilkallisella silmäyksellä. "Onnesi tähti", jupisi hän, "on laskenut!
Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi, ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi; Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa: ota pois, min jo uhrasin, henki ja maa! P
Se sanoi enemmän kuin sanat; se sanoi: «Kaikki olet sinä minulta vienyt, ja tahdot minun jäämään onnesi todistajaksi!« Maria ymmärsi, mitä kyynele kertoi; hän huokasi syvään. «Sinulla on oikein, sinun tulee jättää meidät«, sanoi hän. «Kiitoksia näistä sanoista!« lausui Anna hiljaisella äänellä.
Hän näytti joutuvan kokonaan pois suunniltaan. »So, so, poika», virkkoi hän. »Elähän nyt! Odota päivä tahi pari. En minä mikään noita ole, löytääkseni onnesi vellivadin pohjalta. Mutta annahan minulle aikaa päivä tahi pari, eläkä virka sanaakaan kellekään, niin toden totta teen sinulle oikeutta myöten.» »Hyvä juttu», vastasin minä, »siinä on kylliksi.
LYYLI: Eikö totta, isä: on suloista, kun lapsen käsivarret kaulaavat sinua? LYYLI: Eikö totta: nyt seisot sinä onnesi kukkulalla? TUOMAS: Nyt tunnen minä poistuvan ensi kerran elämässäni tuon taakan hartioiltani, jonka synkkä sallimus jo ennen syntymääni lie laskenut niille. Siitä päätän minä taivaan valtojen minulle anteeksi antaneen. LYYLI: Isä! Kuinka minä rakastan sinua!
"Ei, ei! Kuuletteko mummo: "Ja jos tulet mulle sä morsioksi, Niin onnesi löydät; sa kultaa Saat vaatteiks', helmiä ruunuksi, Sua joutsenet valkeat soutaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät